Keskiviikoksi oli luvattu sadetta ja navakkaa itätuulta. Aamulla ei vielä satanut, mutta kun olimme saaneet kajakit pakattua, ja olimme valmiita lähtöön, ensimmäiset pisarat putoilivat taivaalta. Tuuliennusteet huolestuttivat meitä, koska torstaiksikin oli luvattu reipasta itätuulta. Olimme valinneet paluumatkalle eteläisen reitin, Vänön ja Högsåran kautta, ja kovassa itätuulessa meille voisi tulla paljon lisäkilometrejä, jos joutuisimme kiertämään Norrfjärdenin etelä- ja itäkautta. Suurin osa meistä oli jatkamassa Hangon melontatapahtumaan, joten takaisin Kemiössä pitäisi olla hyvissa ajoin perjantaina.
Ensimmäiset metrit Vindulskärin suojissa olivat vielä mukavia, mutta kun pääsimme saaren eteläkärjen ympäri, alkoi tahkoaminen tuulta vastaan. Keskimäärin tuuli ei ollut ihan yhtä kova kuin edellisenä päivänä, mutta ettenkin puuskissa oli tekemistä jos halusi ylläpitää jonkinlaista matkavauhtia.
Etenimme taas saarelta saarelle, suurimmat ylitykset olivat parin kilometrin luokkaa. Vettä satoi koko ajan, ja sade vaihteli tihkun ja kaatosateen välillä. Lounastauolle pysähdyimme Borstön vierasvenesatamaan, missä pääsimme grillikatoksen alle suojaan sateelta.
Saaressa olisi ollut kaikenlaista nähtävääkin, mutta sateinen sää ei houkutellut tutkiskelemaan paikkoja. Jatkaisimme vielä melontaa jonnekin Vänön lähistölle, ennen kuin etsisimme yöpymispaikan. Joten pikaisesti termoksesta nautitun aterian jälkeen jatkoimme matkaa.
Vänön etelä ja lounaispuolella on laaja ja tiheä saaristoalue, mistä yöpaikan löytämisen ei pitäisi tuottaa vaikeuksia.
Saarten suojassa ei välillä tuulta huomannutkaan. Aloimme etsiä sopivaa yöpaikkaa Vänön eteläpuolella. Olimme niin pitkällä ulkosaaristossa, että monesti aika suurissakin saarissa on vain vähän puita, ja tuulelta suojaisia paikkoja oli vaikea löytää.
Kiersimme useamman saaren rantoja, ja lahtia, ja kävimme jopa välillä maissa. Mutta vasta kun hakeuduimme vähän suuremman saaren edustalle sopiva paikka löytyi. Etsimiseen kului aikaa tunnin verran.
Rantauduimme Bärsskärin länsipuolelle lahden pohjukkaan. Kaikki melontavarusteet olivat täysin märkiä, ja oli mukavaa saada kuivat vaatteet päälle, ja päästä tarpin alle kokkailemaan illallista.
Leiripaikka oli erinomainen. Vieressä oli myös korkea kallio, jonka laelle pääsimme vasta niin myöhään, että illan pimetessä ei enää paljon mitään nähnyt. Paluumatka kallion laelta olikin aika mielenkiitoinen.
Kilometrejä päivän aikana kertyi 28, 9 - 10 metrin vastatuulessa. Tehokasta melonta-aikaa meni noin seitsemän tuntia. Vettä satoi käytännössä tauotta iltaan saakka.
Kuvia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti