Teksti: Pirjo
Kuvat: Anssi, Pirjo, Sami
Neljällä
Canoalaisella; Anssilla, Elinalla, Samilla ja allekirjoittaneella
(Pirjo) oli omien aikataulujensa puitteissa mahdollisuus osallistua
tämän kesän pitkälle melontaretkelle, joka päätettiin vaihteen
vuoksi tehdä idän ihmeiden suuntaan. Anssi ja Tea olivat jo aiemmin
käyneet itäistä kansallispuistoa katsastamassa, ja todenneet sen
toisenkin retken arvoiseksi.
la 3.8.
myötäinen-sivumyötäinen 1-2 m/s aamu, 3-4 m/s päivä, 6 m/s ip;
ilman lämpötila +25 C
Breda
Tammakari
Harmaja
Eestiluoto
Söderskär
Inre Kittelskär 44.5 km
Lähdin
lauantaiaamuna melomaan Bredalta Lehtisaaren ohi kohti Tammakaria,
jonne Anssi oli edellisenä iltana leiriytynyt. Vastaan tuli pikku
moottorivene ja yksi Tallinnanlaiva – muutoin Hesan edusta oli
autio ja lähes peilityyni. Harmajan pohjoispuolella oli pari
kirkkaanoranssia luotsivenettä parkissa, ja kolmas luotsi saattoi
parhaillaan japanilaista sota-alusta. Anssikin löytyi melomasta
Santahaminan edustalta, itse kurvasin lähempää toista
sotilasaluetta, Isosaarta. Sukkuloimme purjevenekolonnan läpi -
sulavien lasiveneiden sarja oli aloittamassa purjehduskilpaa – ja
suuntasimme Eestiluodolle lounaalle. Itäiseltä kallionlaelta
kiikaroimme seuraavaa etappia, punertavaa Söderskärin majakkaa.
Tuuli ja aallokko oli sivumyötäinen eikä aikaakaan kun
rantauduimme majakkasaaren liukkaille, sileille kallioille. Saarella
oli kahvila, ja kunnostetussa majakkatornissa taidetta ja pienmalleja
sekä entisöityjä huoneita. Laelta näköala itäiseen saaristoon
ja Helsinkiinkin päin oli ihastuttava – kuulemma päivä oli kesän
lämpöisimpiä, ja vieraita saarella riitti. Anssi tapasi tuttujaan
ja pyörähti pari näytösluontoista eskimoa, ennen kuin lähdimme
etsimään iltamajoitussaarta. Sopiva löytyikin Söderskärin
koillispuolelta, ja auringon laskiessa illallispöperöt hupenivat
kiitettävää vauhtia.
su 4.8. tuuli
lännestä/lounaasta 1-6 m/s, ilman lämpötila n + 25 C
Inre
Kittelskär
Långören
Högharun
Klovharun
Kummelskär
Skvättan
Lökskär 38 km
Aamulla heräsin jo
varhain tikkojen nakutteluun. Riipparin vieressä oli pari kuivaa
keloa, eli paikallisten tikkojen aamiaisravintola. Hiukan kärttyisenä
kömmin aamu-uinnille, mutta ihana lämmin kesäaamu sai mielialan
hetkessä nousemaan. Aamusulkeisten (kääri kasaan riippari, makari,
alusta, sadekatos, tunge ne kajakkiin – kaiva esiin aamiaistarpeet,
keitä aamukahvi sun muut pöperöt, ja ai niin se lounas, nieleskele
aamupala ja käy hakemassa yöpaikkaan unohtunut pyykkinaru
vaatteineen, pakkaa kiivaasti kajakkiin loput kamat, etsi kuumeisesti
aurinkolaseja ja –voidetta, käy vielä kerran uimassa kun on jo
kuuma; sujahda aukkopeitteeseen ja pelastusliiveihin ja etsi lippis
päähän ja yritä mahtua kajakkiin vielä itsekin…) jälkeen
otimme suunnan yllätys yllätys itään.
Alkuun miedossa,
ip:llä hiukkasen voimistuvassa tuulessa sujuttelimme Långörenin
hiekkasärkkäsaareen, jossa moni vauvahaahka on ottanut ensi
räpylänaskeleensa. Kiitos saarella majailevien runsaslukuisten
siivekkäiden, loppukesästä vallitsevana on tietty odööri..
Lounassafkat nautimme uinnin kera Högharunilla, jonka lähistöllä
on Klovharun eli Tove Janssonin mökkisaari. Ihastelimme matkan
varrella potentiaalisesti hienoja yöpymispaikkoja mm.
Kummelskärillä. Skvättanin kummelisaari oli taukopaikka ennen
upeaa yöpymissaarta, aavan ulapan äärellä olevaa silokallioista
Lökskäriä. Toisten veneilijöiden jätettyä saaren se jäi
kokonaan meidän merimelojien haltuun. Meri- ja ulappanäköala oli
taattu, ja kajakit saimme pieneen suojaiseen poukamaan. Taas oli
illallisella auringonlaskunäköalat.
ma 5.8 tuuli
aamupäivä 1-3 m/s ja ip:llä ad 5-7 m/s myötäinen/sivumyötäinen,
lämpötila + 25 + 20 C
Lökskär
Tiiskeri Hamnskär (lunch)
Mustaviiri 38 km
Aamu valkeni
utuisena ja tyynenä. Avoimiin ulappanäkymiin ihastuneina päätimme
suunnata kohti eteläisintä pikkusaarta, Tiiskeriä. Matkan varrella
jäävään hiekkasärkkäsaareen, Gåsöreniin (jonka rannassa
allekirjoittanut kävi viime talvena retkiluistimilla !) emme nyt
rantautuneet, vaan posottelimme n 10 km ylityksen lämpimiksemme.
Minulla on päähänpinttymä hylkeistä; siksi yritin tiirailla
niitä matkan varrella. Tiiskerille rantautuessa näkyi kauempana
hylkeiksi tulkittavia päitä, jotka ensi silmäyksellä olivat
luotoja tai kiviä. Tiiskeri on pikkuluotojen rypäs, joista
suurimmalla on moderni, vaan ei erityisen kaunis valonlähde. Ranta
on tyrskyjen siloittamaa, matalaa kalliolabyrinttia. Rantautumisemme
tuli yllätyksenä yksinäiselle joutsenelle, joka oli saada
halvauksen jumittuen hetkeksi sutimaan räpylöillään liukkaalle
rantakalliolle. Kiersimme saarta, kiipesimme majakan portaille,
söimme eväitä ja päätimme lähteä kohti Hamnskäriä.
Kaartelimme luotojen välistä ja ihailimme runsaslajista linnustoa;
tähän mennessä oli näkynyt jo räiskäleitä anteeksi riskilöitä,
ruokkeja, yksittäinen merikihu (varsinaisia merirosvoja), ja räyskiä
(jättiläistiira).
Koin koko retken
lähes huippuhetken, kun kuulin kovan puuskahduksen aivan kajakkini
viereltä ja harmaatäpläinen siro pää nousi vedestä. Tuijotimme
toisiamme silmästä silmään pitkän tovin, sitten hylje sukelsi
mutta tuli hetken päästä uudestaan toiselta puolen kurkkimaan
kummaa vedenpäällistä otusta. En uskaltanut juuri liikahtaa jotta
en olisi pelästyttänyt pikku hyljettä, joka oli söpö kuin mikä:
kauniit isot tummat silmät, pitkät värisevät viiksikarvat, korvat
ja sieraimet suljetaan kun sukelletaan ja ne avautuvat kätevästi
pinnalle noustessa. Leikimme tovin kuurupiiloa kunnes hylje
kyllästyi, ja maltoin jatkaa melomista. Vieraamme ei ollut yksin:
kolme tai neljä muuta hyljettä tarkkaili tilannetta vähän
kauempana, nostaen välillä päätään muutamien kymmenien metrien
päässä. Ei ole vaikeaa uskoa että tuollainen älykkään oloinen,
viehko ja sulavasti liikkuva otus on varsinainen kalastajamestari,
päihittäen meidät kaksijalkaiset milloin vain, osaten rosmota
meidän hidasliikkeisempien pyydykset. Onneksi hylkeet eivät syö
melojia.
Hamnskärillä
pidimme lounastauon ja kiersimme saaren kävellen. Upeat sileät
kalliot ja siirtolohkareita + isoja kiviä, II maailmasodan +
kadonneen sukellusveneen muistomerkki, lukematon määrä merilintuja
ja rantatuulessa leijuvia tiiroja.. tuuli nousi iltapäivällä, ja
otimme suunnan kohti määränpäätä Mustaviiriä, joka näkyi
(kiikareilla paremmin) taivaanrannassa lähes 20 km päässä. Tuuli
navakoitui mutta oli myötäinen; Anssi surffasi ekstaasissa ja minä
yritin pysyä perässä. Ei me mitään maataukoa viitsitty pitää
kun matka joutui muutenkin, varottiin vain noita isoja rahtilaivoja
(ei ollut vaikeaa, isoja ovat) ja pidettiin jonkinlainen snacktauko
puolessavälissä. Kun rantauduimme Mustaviiriin, putkahti kulman
takaa Sami. Sovittu juttu, aikataulu meni nappiin. Ruokailun jälkeen
teimme saarikierrosta ja kiipesimme näköalatorniin ihailemaan
eteläistä Suursaarta. Suunnittelimme sen valloitusta, tosin kovin
teoreettisella tasolla. Hienoja auringonlaskukuviakin saatiin
Loviisan ydinvoimalaan päin..
ti 6.8 tuuli
3-6 m/s pääosin länsi-lounaasta, ilma + 20-25 C ja
auringonpaistetta
Mustaviiri
Ormskär Kaunissaari (lunch)
Ristisaari 23 km
Aamu valkeni upeassa
kelissä. Karkasin porukasta saaren eteläiseen osaan silokalloille
’kylpylään’, nautiskelin auringonpaisteesta ja uiskentelin
mainingeissa. Hiukkasen tahmea matkaanlähtö onnistui viimein, ja
meloimme Pitkäviirin ohi – jossa muuten näkyi rannassa kuollut
hylje - Ormikerille, jonka sileille rannoille oli nautinto rantautua
ja jonka laelta oli hienot näköalat . Kiikaroimme kohti pohjoista
ja Kaunissaarta tavoitteena nähdä Elina - ei lykästänyt. Vasta
kun rantauduimme Kaunissaareen, Elina löytyi meitä odottelemasta,
flunssasta jo lähes toipuneena. Söimme lounasta peräti
ravintolassa ja kävin makeavesisuihkussa. Iltatavoitteemme, päästä
Ristisaareen, onnistui ongelmitta; meloskelin hiukan muiden jäljessä
Pieni- ja Suurikarien särkkien suojankautta (en halunnut tyrskyissä
kastua; tukka pesty makealla vedellä..), tosin kiersin sitten koko
saaren kun etsiskelin loppuporukkaa joka sitten löytyi sieltä
alkuperäiseltä pohjoisrannalta.
Päivällä tuuli
aikaansai komeat aallot saaren länsipuolelle, mutta illan tullen
tuli tyyntä. Anssi virvelöi mutta kalaonni ei ollut suotuisa;
iltakävelyllä ihastelimme auringonlaskuja, sodanaikaista bunkkeria
ja kävimme tervehtimässä saaren monipäistä lammaslaumaa.
Lampaat suhtautuivat meihin ystävällismielisesti, mutta saimme
muilta retkeilijöiltä varoituksen laittaa yöksi ruokatarpeet
hyvään turvaan.
ke 7.8
tuuli: sivuvastaista ja vastaista n 5 m/s lounaalle, sitten hiukka
heikompaa. lämpö n + 22 C
Ristisaari
Kiviletta Reiskeri (lunch)
Torni Askeri 22 km
Ristisaaren
pohjoispuolelta lähdimme ensimmäisen kerran lähes vastatuuleen
tähtäimenä reilu 15 km päässä oleva Itäisen Suomenlahden
kansallispuiston Reiskeri. Onneksi matkan varrella oli pikkuinen
luotorypäs, Kiviletta nimeltään, jossa pidimme taukoa ja otimme
kuvia, myös ryhmäsellaisia (Elina’s favorites ).
Reiskerille päästyä joka iikka kävi uimassa, Anssi etunenässä.
Kalliot olivat punertavat ja sileät, aurinko paistoi lähes
pilvettömältä taivaalta, tiirat rähisivät.. kiersimme saaret,
otimme (lisää) kuvia ja aurinkoa, söimme eväitä, loikimme
kallioilta veteen kuin pikkuipanat.. Uitin kiikarini jotka onneksi
sain sukellettua kivien välistä. Tulipahan vedenkestävyys
testattua.
Piitkän tauon
jälkeen melontasuunnaksi päätettiin Askeri, jonka muoto miellytti
ja puitakin riipparivaeltajille vaikutti olevan tarpeeksi. Kävin
katsastamassa vielä korkeanjylhän Torni- nimisen saaren, jonka
liukkaalle pohjoiskalliolle oli jännittävää kontata kajakista ja
vielä jännempää laskea mäkeä saarelta lähdettäessä. Illalla
auringonlasku peittyi pilveen, mutta se ei meitä estänyt
nautiskelemasta retkiruoka dinneriä. Yömaja oli korkealla kallion
laella, Suursaareen päin (pilvisen yön takia ne valot eivät vaan
näkyneet..?)
to 8.8
tuuli: kaakosta 6-7 m/s, illalla tyven; lämpö —aamulla n + 22 C,
illalla lähes + 30 C ja hiostavaa..
Askeri
Marjakari Kunnetoin
Haapasaari (lunch, sauna)
Kilpisaari 17 km
Askerissa satoi
aamulla hetken, mutta pääsimme lähtemään suht kuivina, meloen
aluksi pikkuisen surffauslenkin myötätuuleen. Saarten takaa
koukaten teimme U-käännöksen kohti Haapasaarta. Pari merikotkaa
piti meille hetken seuraa. Haapasaari on ulkosaaristossa oleva
’taajama’ – suojainen sisälahti isolla saarella, oivallinen
satamapaikka, säännöllinen yhteysalus, jokunen ympärivuotinenkin
asukas ja kauppa.. Anssi oli tilannut meille saunan jonne menimme,
kunhan kirkkoon, kouluun ja ympäristön taloihin oli tutustuttu, ja
jätski(t) syöty.
Illalla tuuli
tyyntyi kokonaan ja lämpötila- jos mahdollista - nousi.
Rantauduimme Kilpisaareen, pystytimme riipparit ja ihmettelimme sitä
kuinka tolkuttoman kuuma voi merenrannalla olla. Hyttysetkin olivat
harvinaisen aktiivisia. Teimme dinnerin jälkeen iltalenkin; illan
hämärtyessä pitkin kivikkoista ja soraista rantaa ja
rantakaislikkoa. Saaren vastakkaiselta puolelta päätimme sitten yön
tummetessa ’oikaista’ saaren läpi omalle puolelle: rämmimme
miehenkorkuisen saniaismetsän ja risukon halki. Sami näkee
saniaisista vieläkin painajaisia.. Löysimme kuin löysimmekin omat
riipparit jonne sujahdimme sukkelaan hyönteisten pistoinnon
siivittäminä, hikoillen painostavassa, tyvenessä illassa ties
kuinka pitkään ennen kuin uni tuli.
pe 9.8
tuuli 5-8 m/s lounaasta, ilman lämpötila n 17-20 C, pilvistä –
puolipilvistä
Kilpisaari
Äljy (lunch) Suntholmit ja
Jumpreiskeri Ulko-Tammio
26 km
Aamu oli selvästi
viileämpi mitä edellisilta, ilmakin oli pilvisempi. Kiersimme
Kilpisaaren eteläkautta, ja otimme suunnan pohjoisempaan kohti Äljyä
jossa lounastimme. Hiukan jo aallokkoakin oli havaittavissa.
Aurinkokin pilkahteli, ja Ulko-Tammion saareen menimme kahta reittiä;
Pirjo kiersi Jumpreiskerin (niin hauska nimi että pakko nähdä) ja
muut oikaisivat surffaten hiukan suorempaan kohti tavoitetta,
eteläistä Ulko-Tammiota. Matkan varrella näkyi merikotka, jota
suivaantunut haukka ajoi takaa.
Ulko-Tammio on hieno
saari, täynnä sodanaikaisia muistomerkkejä, ampumahautoja,
rannikkotykkejä ja – jalustoja.. Kuivasta ulkosaariston
mäntymetsästä löytyi hienot riipparipuut. Iltalenkilla kiersimme
luotopolulla rantakallioita, pienvenesatama-aluetta, näkötornin,
sotamuistomerkkejä, metsähallituksen tuvan, sodanaikaisen tunnelin
sun muuta.
Oman riipparipuuni vieressä oli tykinjalusta sekä ampumahautoja.
Yhdessä nurkassa oli muistokynttilöiden rykelmä, ja kallioon oli
hakattu sanat: ”Heille, jotka ovat jo siellä”.
la 10.8
tuuli 6-8 m/s (vastainen, sivu- ja myötäinen… puuskat 8-10 m/s)
.. ilman lämpötila + 18 -20 C
Ulko-Tammio
Lanskeri Tammio (lunch)
Ulkoluoto/Väliluoto/Pahaluoto
Suuri-Pisi 28 km
Aamiainen nautittiin
tavanomaisella hartaudella tuulensuojassa, kallionkupeessa.
Suuntasimme koilliseen kohti Lanskeria, ja sitten vastatuuleen
Itäsyvän yli kohti Tammion pääsaarta. Vajaa tunnin puskeminen
vastatuuleen vaadittiin että pääsimme tuulensuojaan; puuh. Hieno
Tammion (ex)kalastajakylä käytiin katsastamassa, lounas nautittiin
vanhojen ranta-aittojen vierellä ja otimme sitten suunnan kohti
Suuri-Pisiä ja – ennen sitä- Venäjän rajan tuntumaa eli
yllämainittuja luotoja. Vajaan 15 km sivumyötäistä/myötäistä
melottua saavuimme pikkuluodolle jossa otettiin kuvia itsestä ja
raja-alueesta, ja suuntasimme Suuri-Pisin itäiselle rannalle. Matkan
varrella oli muutama retken korkeimpiin kuuluva, yli 1 m aalto…
jihuu.
Iltakävelyllä
tutustuimme jälleen paikallisiin rantakallioihin mutta myös Kaarle
Kustaan vaakunaan (once upon time was here), metsäpaloalueeseen ja
alueella viihtyviin lukuisiin käpytikkohin, vanhan
majakkarakennuksen perustaan joka toimi mainiona ryhmäkuva-alustana,
sekä Itäisen Suomenlahden rapakiveen mitä erilaisimmissa
muodoissa. Illan tummetessa kiipesimme auringonlaskun toivossa
rantakallion korkeimmalle kohtaa (yes) mutta osa läsnäolijoista
joutui siirtymään riippumajoitteeseen alta aikayksikön liian
tuttavallisten hyttysten takia.
su 11.8
tuuli: nonexistent, lämpötila +18 C, sataa tihuuttaa, pilvistä
Suuri-Pisi
rannikko (Siikasaarentie) n 5 km
Aamulla kökötimme
edellisiltana pystytetyn jättitarpin alla aamukahvilla, ja
pakkailimme laiskasti kamat kajakkeihin. Suuri-Pisin rannassa
hengaili 1 aikuinen ja 3 lapsi-silkkiuikkua, jälkimmäiset vähän
ryvettyneen näköisiä, ja odotti että saari jäisi heidän
haltuunsa. Siikasaarentien rantaan oli pikku pyrähdys, ja siellä
Teemu ja Tea olivat autoilla vastassa meitä. Kiitos heille,
mahdollistivat tämän retken! Tihkusateessa oli kiva pakata kamat
autoon (= ihanaa päästä sisätiloihin) ja Haminassa retki päättyi
- miten ollakaan - lounaspöytään. Ihana reissu, hiukan haikeaa oli
lopettaa - mutta ensi vuonna uudet seikkailut..
