perjantai 23. elokuuta 2013

Tekniikkatorstai

Kauniiseen elokuiseen tekniikkatorstaihin osallistui tällä kertaa yhdeksän melojaa.


Harjoittelimme erilaisia eskimoita, vedessä kellumista kajakin kanssa (balance brace) sekä scullingia. Samalla tuli treenattua pelastautumisiakin.

 Loppuilta menikin erilaisten tasapainoharjoitusten  ja hauskanpidon parissa.





sunnuntai 18. elokuuta 2013

HSKG 2013

Ensikertalaisten tunnelmia Hangosta HSKG-tapahtumasta


”Olin ensimmäistä kertaa HSKG tapahtumassa ja kokemus oli hieno.  Upea paikka, rentoa porukkaa ja hyvin järjestetty tapahtuma. Yllätys oli veden lämpötila eli, että vesi oli niin kylmää. Eli kuivapukua olisi tarvittu. Hyvä tietää seuraavaa kertaa varten. Hangossa on myös sisämajoitusta tarjolla, jos telttamajoitus ei tunnu omalta. Majoituin hotelli Regattaan, joka on upeasti remontoitu laadukas hotelli ja vain 3 km päässä HSKG tapahtumapaikasta. Ensi vuoden HSKG-viikonloppua odotellessa!”

-Päivi-


”Ensimmäistä HSKG:ä olin odotellut jo pitkään, mutta lähdön viimein koittaessa olin melko epävarmoissa tunnelmissa. Olin saanut kipsin pois ranteestani vasta kuukautta aiemmin ja viikonlopun säätiedotuksen mukaan luvassa oli kovin tuulisia ja sateisia melontakelejä. Lisäksi flunssa oli pukkaamassa päälle ihan väkisin. Päätin kuitenkin pyrkiä ottamaan kaiken mahdollisen reissusta irti ja pakkasin mukaan telttailuvarusteiden lisäksi kaikki omistamani sadevaatteet ja lämpimät vaihtovaatteet.

Tapahtumaan ilmoittautuessani olin ollut hieman muita hitaampi ja kaikki kurssit, joihin olisin mielelläni osallistunut, olivat jo täyteenvarattuja. Järjestettyille retkille sentään mahduin ilmoittautumaan. Anti näilläkin osoittautui kuitenkin minulle erinomaiseksi. Komeiden maisemien lisäksi retkillä oli aallokkoa ja tuulta ihan riittämiin omaan taitotasooni verrattuna. Ohjaajilta sai lisäksi erittäin hyvää ohjeistusta esim. allokkomelonnan tekniikan parantamiseksi, kunhan vain uskaltautui kyselemään.

Ilokseni sunnuntaina sitten sainkin todeta hermoilleeni aivan turhaan ennen retkeä. Ranne kesti hienosti tuulisemmassakin kelissä melomisen ja flunssaoireet olivat tiessään. Lisäksi sateet jäivät paljon odotettua vähäisemmiksi ja lopulta totesin palaavani takaisin naama auringossa kärventyneenä.



  
Loppufiilikseksi reissun jälkeen jääkin ihan iloinen onnistujan mieli. Järjestelyt toimivat hyvin ja tapahtuma oli täynnä sopivasti ”hurahtaneita”, iloisia ja auttavaisia ihmisiä. Ja erityiskiitokset kaikille Canoan konkareille, jotka kärsivällisesti jaksoivat ohjata ja avustaa vasta-alkajaa. Ensi vuonna HSKG kuuluu ehdottomasti taas kesäsuunnitelmiin. Täytynee vain ilmoittautua ajoissa, jotta saa mahdutettua itsensä myös haluamilleen tekniikkakursseille. ”

  
-Mimmu-

 

Hanko-konkarin kommentti

”Itselle HSKG huippukohdat oli Dubsiden combat rollit (eskimokäännökset haastavista alkutilanteista) sekä avokanoottimelontakurssit Ray Goodwinin kursseilla. Kupinneppauskisat illallispöydässä kutittivat kilpailuviettiä ja seura oli jälleen kerran ensiluokkaista. Ennen illallista pääsimme nauttimaan köysivoimistelusta inuiittityyliin eskimomestari Dubsiden esittämänä.”

-Jarkko-




Kuvalinkkejä Hangosta:

sunnuntai 11. elokuuta 2013

Itäinen Suomenlahti 3-11.8.2013

Teksti: Pirjo
Kuvat: Anssi, Pirjo, Sami

Neljällä Canoalaisella; Anssilla, Elinalla, Samilla ja allekirjoittaneella (Pirjo) oli omien aikataulujensa puitteissa mahdollisuus osallistua tämän kesän pitkälle melontaretkelle, joka päätettiin vaihteen vuoksi tehdä idän ihmeiden suuntaan. Anssi ja Tea olivat jo aiemmin käyneet itäistä kansallispuistoa katsastamassa, ja todenneet sen toisenkin retken arvoiseksi.



la 3.8. myötäinen-sivumyötäinen 1-2 m/s aamu, 3-4 m/s päivä, 6 m/s ip; ilman lämpötila +25 C
Breda Tammakari Harmaja Eestiluoto Söderskär Inre Kittelskär 44.5 km

Lähdin lauantaiaamuna melomaan Bredalta Lehtisaaren ohi kohti Tammakaria, jonne Anssi oli edellisenä iltana leiriytynyt. Vastaan tuli pikku moottorivene ja yksi Tallinnanlaiva – muutoin Hesan edusta oli autio ja lähes peilityyni. Harmajan pohjoispuolella oli pari kirkkaanoranssia luotsivenettä parkissa, ja kolmas luotsi saattoi parhaillaan japanilaista sota-alusta. Anssikin löytyi melomasta Santahaminan edustalta, itse kurvasin lähempää toista sotilasaluetta, Isosaarta. Sukkuloimme purjevenekolonnan läpi - sulavien lasiveneiden sarja oli aloittamassa purjehduskilpaa – ja suuntasimme Eestiluodolle lounaalle. Itäiseltä kallionlaelta kiikaroimme seuraavaa etappia, punertavaa Söderskärin majakkaa. Tuuli ja aallokko oli sivumyötäinen eikä aikaakaan kun rantauduimme majakkasaaren liukkaille, sileille kallioille. Saarella oli kahvila, ja kunnostetussa majakkatornissa taidetta ja pienmalleja sekä entisöityjä huoneita. Laelta näköala itäiseen saaristoon ja Helsinkiinkin päin oli ihastuttava – kuulemma päivä oli kesän lämpöisimpiä, ja vieraita saarella riitti. Anssi tapasi tuttujaan ja pyörähti pari näytösluontoista eskimoa, ennen kuin lähdimme etsimään iltamajoitussaarta. Sopiva löytyikin Söderskärin koillispuolelta, ja auringon laskiessa illallispöperöt hupenivat kiitettävää vauhtia.



su 4.8. tuuli lännestä/lounaasta 1-6 m/s, ilman lämpötila n + 25 C
Inre Kittelskär Långören Högharun Klovharun Kummelskär Skvättan Lökskär 38 km

Aamulla heräsin jo varhain tikkojen nakutteluun. Riipparin vieressä oli pari kuivaa keloa, eli paikallisten tikkojen aamiaisravintola. Hiukan kärttyisenä kömmin aamu-uinnille, mutta ihana lämmin kesäaamu sai mielialan hetkessä nousemaan. Aamusulkeisten (kääri kasaan riippari, makari, alusta, sadekatos, tunge ne kajakkiin – kaiva esiin aamiaistarpeet, keitä aamukahvi sun muut pöperöt, ja ai niin se lounas, nieleskele aamupala ja käy hakemassa yöpaikkaan unohtunut pyykkinaru vaatteineen, pakkaa kiivaasti kajakkiin loput kamat, etsi kuumeisesti aurinkolaseja ja –voidetta, käy vielä kerran uimassa kun on jo kuuma; sujahda aukkopeitteeseen ja pelastusliiveihin ja etsi lippis päähän ja yritä mahtua kajakkiin vielä itsekin…) jälkeen otimme suunnan yllätys yllätys itään.

Alkuun miedossa, ip:llä hiukkasen voimistuvassa tuulessa sujuttelimme Långörenin hiekkasärkkäsaareen, jossa moni vauvahaahka on ottanut ensi räpylänaskeleensa. Kiitos saarella majailevien runsaslukuisten siivekkäiden, loppukesästä vallitsevana on tietty odööri.. Lounassafkat nautimme uinnin kera Högharunilla, jonka lähistöllä on Klovharun eli Tove Janssonin mökkisaari. Ihastelimme matkan varrella potentiaalisesti hienoja yöpymispaikkoja mm. Kummelskärillä. Skvättanin kummelisaari oli taukopaikka ennen upeaa yöpymissaarta, aavan ulapan äärellä olevaa silokallioista Lökskäriä. Toisten veneilijöiden jätettyä saaren se jäi kokonaan meidän merimelojien haltuun. Meri- ja ulappanäköala oli taattu, ja kajakit saimme pieneen suojaiseen poukamaan. Taas oli illallisella auringonlaskunäköalat.



ma 5.8 tuuli aamupäivä 1-3 m/s ja ip:llä ad 5-7 m/s myötäinen/sivumyötäinen, lämpötila + 25 + 20 C
Lökskär Tiiskeri Hamnskär (lunch) Mustaviiri 38 km

Aamu valkeni utuisena ja tyynenä. Avoimiin ulappanäkymiin ihastuneina päätimme suunnata kohti eteläisintä pikkusaarta, Tiiskeriä. Matkan varrella jäävään hiekkasärkkäsaareen, Gåsöreniin (jonka rannassa allekirjoittanut kävi viime talvena retkiluistimilla !) emme nyt rantautuneet, vaan posottelimme n 10 km ylityksen lämpimiksemme. Minulla on päähänpinttymä hylkeistä; siksi yritin tiirailla niitä matkan varrella. Tiiskerille rantautuessa näkyi kauempana hylkeiksi tulkittavia päitä, jotka ensi silmäyksellä olivat luotoja tai kiviä. Tiiskeri on pikkuluotojen rypäs, joista suurimmalla on moderni, vaan ei erityisen kaunis valonlähde. Ranta on tyrskyjen siloittamaa, matalaa kalliolabyrinttia. Rantautumisemme tuli yllätyksenä yksinäiselle joutsenelle, joka oli saada halvauksen jumittuen hetkeksi sutimaan räpylöillään liukkaalle rantakalliolle. Kiersimme saarta, kiipesimme majakan portaille, söimme eväitä ja päätimme lähteä kohti Hamnskäriä. Kaartelimme luotojen välistä ja ihailimme runsaslajista linnustoa; tähän mennessä oli näkynyt jo räiskäleitä anteeksi riskilöitä, ruokkeja, yksittäinen merikihu (varsinaisia merirosvoja), ja räyskiä (jättiläistiira).

Koin koko retken lähes huippuhetken, kun kuulin kovan puuskahduksen aivan kajakkini viereltä ja harmaatäpläinen siro pää nousi vedestä. Tuijotimme toisiamme silmästä silmään pitkän tovin, sitten hylje sukelsi mutta tuli hetken päästä uudestaan toiselta puolen kurkkimaan kummaa vedenpäällistä otusta. En uskaltanut juuri liikahtaa jotta en olisi pelästyttänyt pikku hyljettä, joka oli söpö kuin mikä: kauniit isot tummat silmät, pitkät värisevät viiksikarvat, korvat ja sieraimet suljetaan kun sukelletaan ja ne avautuvat kätevästi pinnalle noustessa. Leikimme tovin kuurupiiloa kunnes hylje kyllästyi, ja maltoin jatkaa melomista. Vieraamme ei ollut yksin: kolme tai neljä muuta hyljettä tarkkaili tilannetta vähän kauempana, nostaen välillä päätään muutamien kymmenien metrien päässä. Ei ole vaikeaa uskoa että tuollainen älykkään oloinen, viehko ja sulavasti liikkuva otus on varsinainen kalastajamestari, päihittäen meidät kaksijalkaiset milloin vain, osaten rosmota meidän hidasliikkeisempien pyydykset. Onneksi hylkeet eivät syö melojia.

Hamnskärillä pidimme lounastauon ja kiersimme saaren kävellen. Upeat sileät kalliot ja siirtolohkareita + isoja kiviä, II maailmasodan + kadonneen sukellusveneen muistomerkki, lukematon määrä merilintuja ja rantatuulessa leijuvia tiiroja.. tuuli nousi iltapäivällä, ja otimme suunnan kohti määränpäätä Mustaviiriä, joka näkyi (kiikareilla paremmin) taivaanrannassa lähes 20 km päässä. Tuuli navakoitui mutta oli myötäinen; Anssi surffasi ekstaasissa ja minä yritin pysyä perässä. Ei me mitään maataukoa viitsitty pitää kun matka joutui muutenkin, varottiin vain noita isoja rahtilaivoja (ei ollut vaikeaa, isoja ovat) ja pidettiin jonkinlainen snacktauko puolessavälissä. Kun rantauduimme Mustaviiriin, putkahti kulman takaa Sami. Sovittu juttu, aikataulu meni nappiin. Ruokailun jälkeen teimme saarikierrosta ja kiipesimme näköalatorniin ihailemaan eteläistä Suursaarta. Suunnittelimme sen valloitusta, tosin kovin teoreettisella tasolla. Hienoja auringonlaskukuviakin saatiin Loviisan ydinvoimalaan päin..



ti 6.8 tuuli 3-6 m/s pääosin länsi-lounaasta, ilma + 20-25 C ja auringonpaistetta
Mustaviiri Ormskär Kaunissaari (lunch) Ristisaari 23 km

Aamu valkeni upeassa kelissä. Karkasin porukasta saaren eteläiseen osaan silokalloille ’kylpylään’, nautiskelin auringonpaisteesta ja uiskentelin mainingeissa. Hiukkasen tahmea matkaanlähtö onnistui viimein, ja meloimme Pitkäviirin ohi – jossa muuten näkyi rannassa kuollut hylje - Ormikerille, jonka sileille rannoille oli nautinto rantautua ja jonka laelta oli hienot näköalat . Kiikaroimme kohti pohjoista ja Kaunissaarta tavoitteena nähdä Elina - ei lykästänyt. Vasta kun rantauduimme Kaunissaareen, Elina löytyi meitä odottelemasta, flunssasta jo lähes toipuneena. Söimme lounasta peräti ravintolassa ja kävin makeavesisuihkussa. Iltatavoitteemme, päästä Ristisaareen, onnistui ongelmitta; meloskelin hiukan muiden jäljessä Pieni- ja Suurikarien särkkien suojankautta (en halunnut tyrskyissä kastua; tukka pesty makealla vedellä..), tosin kiersin sitten koko saaren kun etsiskelin loppuporukkaa joka sitten löytyi sieltä alkuperäiseltä pohjoisrannalta.

Päivällä tuuli aikaansai komeat aallot saaren länsipuolelle, mutta illan tullen tuli tyyntä. Anssi virvelöi mutta kalaonni ei ollut suotuisa; iltakävelyllä ihastelimme auringonlaskuja, sodanaikaista bunkkeria ja kävimme tervehtimässä saaren monipäistä lammaslaumaa. Lampaat suhtautuivat meihin ystävällismielisesti, mutta saimme muilta retkeilijöiltä varoituksen laittaa yöksi ruokatarpeet hyvään turvaan.



ke 7.8 tuuli: sivuvastaista ja vastaista n 5 m/s lounaalle, sitten hiukka heikompaa. lämpö n + 22 C
Ristisaari Kiviletta Reiskeri (lunch) Torni Askeri 22 km

Ristisaaren pohjoispuolelta lähdimme ensimmäisen kerran lähes vastatuuleen tähtäimenä reilu 15 km päässä oleva Itäisen Suomenlahden kansallispuiston Reiskeri. Onneksi matkan varrella oli pikkuinen luotorypäs, Kiviletta nimeltään, jossa pidimme taukoa ja otimme kuvia, myös ryhmäsellaisia (Elina’s favorites ). Reiskerille päästyä joka iikka kävi uimassa, Anssi etunenässä. Kalliot olivat punertavat ja sileät, aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta, tiirat rähisivät.. kiersimme saaret, otimme (lisää) kuvia ja aurinkoa, söimme eväitä, loikimme kallioilta veteen kuin pikkuipanat.. Uitin kiikarini jotka onneksi sain sukellettua kivien välistä. Tulipahan vedenkestävyys testattua.

Piitkän tauon jälkeen melontasuunnaksi päätettiin Askeri, jonka muoto miellytti ja puitakin riipparivaeltajille vaikutti olevan tarpeeksi. Kävin katsastamassa vielä korkeanjylhän Torni- nimisen saaren, jonka liukkaalle pohjoiskalliolle oli jännittävää kontata kajakista ja vielä jännempää laskea mäkeä saarelta lähdettäessä. Illalla auringonlasku peittyi pilveen, mutta se ei meitä estänyt nautiskelemasta retkiruoka dinneriä. Yömaja oli korkealla kallion laella, Suursaareen päin (pilvisen yön takia ne valot eivät vaan näkyneet..?)



to 8.8 tuuli: kaakosta 6-7 m/s, illalla tyven; lämpö —aamulla n + 22 C, illalla lähes + 30 C ja hiostavaa..
Askeri Marjakari Kunnetoin Haapasaari (lunch, sauna) Kilpisaari 17 km

Askerissa satoi aamulla hetken, mutta pääsimme lähtemään suht kuivina, meloen aluksi pikkuisen surffauslenkin myötätuuleen. Saarten takaa koukaten teimme U-käännöksen kohti Haapasaarta. Pari merikotkaa piti meille hetken seuraa. Haapasaari on ulkosaaristossa oleva ’taajama’ – suojainen sisälahti isolla saarella, oivallinen satamapaikka, säännöllinen yhteysalus, jokunen ympärivuotinenkin asukas ja kauppa.. Anssi oli tilannut meille saunan jonne menimme, kunhan kirkkoon, kouluun ja ympäristön taloihin oli tutustuttu, ja jätski(t) syöty.

Illalla tuuli tyyntyi kokonaan ja lämpötila- jos mahdollista - nousi. Rantauduimme Kilpisaareen, pystytimme riipparit ja ihmettelimme sitä kuinka tolkuttoman kuuma voi merenrannalla olla. Hyttysetkin olivat harvinaisen aktiivisia. Teimme dinnerin jälkeen iltalenkin; illan hämärtyessä pitkin kivikkoista ja soraista rantaa ja rantakaislikkoa. Saaren vastakkaiselta puolelta päätimme sitten yön tummetessa ’oikaista’ saaren läpi omalle puolelle: rämmimme miehenkorkuisen saniaismetsän ja risukon halki. Sami näkee saniaisista vieläkin painajaisia.. Löysimme kuin löysimmekin omat riipparit jonne sujahdimme sukkelaan hyönteisten pistoinnon siivittäminä, hikoillen painostavassa, tyvenessä illassa ties kuinka pitkään ennen kuin uni tuli.



pe 9.8 tuuli 5-8 m/s lounaasta, ilman lämpötila n 17-20 C, pilvistä – puolipilvistä
Kilpisaari Äljy (lunch) Suntholmit ja Jumpreiskeri Ulko-Tammio 26 km

Aamu oli selvästi viileämpi mitä edellisilta, ilmakin oli pilvisempi. Kiersimme Kilpisaaren eteläkautta, ja otimme suunnan pohjoisempaan kohti Äljyä jossa lounastimme. Hiukan jo aallokkoakin oli havaittavissa. Aurinkokin pilkahteli, ja Ulko-Tammion saareen menimme kahta reittiä; Pirjo kiersi Jumpreiskerin (niin hauska nimi että pakko nähdä) ja muut oikaisivat surffaten hiukan suorempaan kohti tavoitetta, eteläistä Ulko-Tammiota. Matkan varrella näkyi merikotka, jota suivaantunut haukka ajoi takaa.

Ulko-Tammio on hieno saari, täynnä sodanaikaisia muistomerkkejä, ampumahautoja, rannikkotykkejä ja – jalustoja.. Kuivasta ulkosaariston mäntymetsästä löytyi hienot riipparipuut. Iltalenkilla kiersimme luotopolulla rantakallioita, pienvenesatama-aluetta, näkötornin, sotamuistomerkkejä, metsähallituksen tuvan, sodanaikaisen tunnelin sun muuta.

Oman riipparipuuni vieressä oli tykinjalusta sekä ampumahautoja. Yhdessä nurkassa oli muistokynttilöiden rykelmä, ja kallioon oli hakattu sanat: ”Heille, jotka ovat jo siellä”.



la 10.8 tuuli 6-8 m/s (vastainen, sivu- ja myötäinen… puuskat 8-10 m/s) .. ilman lämpötila + 18 -20 C
Ulko-Tammio Lanskeri Tammio (lunch) Ulkoluoto/Väliluoto/Pahaluoto Suuri-Pisi 28 km

Aamiainen nautittiin tavanomaisella hartaudella tuulensuojassa, kallionkupeessa. Suuntasimme koilliseen kohti Lanskeria, ja sitten vastatuuleen Itäsyvän yli kohti Tammion pääsaarta. Vajaa tunnin puskeminen vastatuuleen vaadittiin että pääsimme tuulensuojaan; puuh. Hieno Tammion (ex)kalastajakylä käytiin katsastamassa, lounas nautittiin vanhojen ranta-aittojen vierellä ja otimme sitten suunnan kohti Suuri-Pisiä ja – ennen sitä- Venäjän rajan tuntumaa eli yllämainittuja luotoja. Vajaan 15 km sivumyötäistä/myötäistä melottua saavuimme pikkuluodolle jossa otettiin kuvia itsestä ja raja-alueesta, ja suuntasimme Suuri-Pisin itäiselle rannalle. Matkan varrella oli muutama retken korkeimpiin kuuluva, yli 1 m aalto… jihuu.

Iltakävelyllä tutustuimme jälleen paikallisiin rantakallioihin mutta myös Kaarle Kustaan vaakunaan (once upon time was here), metsäpaloalueeseen ja alueella viihtyviin lukuisiin käpytikkohin, vanhan majakkarakennuksen perustaan joka toimi mainiona ryhmäkuva-alustana, sekä Itäisen Suomenlahden rapakiveen mitä erilaisimmissa muodoissa. Illan tummetessa kiipesimme auringonlaskun toivossa rantakallion korkeimmalle kohtaa (yes) mutta osa läsnäolijoista joutui siirtymään riippumajoitteeseen alta aikayksikön liian tuttavallisten hyttysten takia.



su 11.8 tuuli: nonexistent, lämpötila +18 C, sataa tihuuttaa, pilvistä
Suuri-Pisi rannikko (Siikasaarentie) n 5 km

Aamulla kökötimme edellisiltana pystytetyn jättitarpin alla aamukahvilla, ja pakkailimme laiskasti kamat kajakkeihin. Suuri-Pisin rannassa hengaili 1 aikuinen ja 3 lapsi-silkkiuikkua, jälkimmäiset vähän ryvettyneen näköisiä, ja odotti että saari jäisi heidän haltuunsa. Siikasaarentien rantaan oli pikku pyrähdys, ja siellä Teemu ja Tea olivat autoilla vastassa meitä. Kiitos heille, mahdollistivat tämän retken! Tihkusateessa oli kiva pakata kamat autoon (= ihanaa päästä sisätiloihin) ja Haminassa retki päättyi - miten ollakaan - lounaspöytään. Ihana reissu, hiukan haikeaa oli lopettaa - mutta ensi vuonna uudet seikkailut..