Maanantai valkeni helteisenä ja tuulisena. Jurmoon oli matkaa vajaa kymmenen kilometriä ja reipas 8 - 9 m/s koillistuuli siivitti meidät vauhdikkaasti Jurmon selän yli. Ylitys oli retkemme pisin, kohtalaisessa aallokossa ja laivaväylän yli, joten oli syytä olla tarkkana.
Ensitöiksemme varasimme saunan, ja pyysimme tuoretta kalaa. Veneilysesonki oli jo ohi ja satamassa oli vain pari venettä. Siikaa oli kuitenkin tarjolla, ja myöhemmin olisi myös savukalaa. Paistoimme siikafileet rannan savustusuunin vieressä, samalla kun Jurmossa vaimonsa kanssa lomalla kesätöissä oleva saksalainen sahasi polttopuita savustusuunia varten.
Kävimme kiertämässä pakolliset nähtävyydet: maisemat saaren keskellä olevalta kalliolta, ja Jurmon kappelin. Jurmo on erikoinen saari, pääosin soraa, kiviä ja kanervaa. Saari on osa salpausselkää, ja aalloilta sitä suojaavat laajat matalikot.
Saari on ympärivuotisesti asuttu. Osa Jurmosta kuuluu Saaristomeren kansallispuistoon, mutta suurin osa on jaettu neljän tilan kesken. Nykyään turismi lienee pääelinkeino, mutta näimme myös saarella kasvatettavia alpakoita.
Matkalla kappelille polulta löytyy toinenkin kulkija, jonka Elina huomasi viime tipassa.
Jurmon pieni kappeli on rakenettu 1800-luvun alkupuolella. Votiivilaivan on veistänyt saarelle 1700 luvulla jäänyt merimies
Kappelista suuntasimme saunaan. Valitettavasti tarjolla oli vain sähkösauna, mutta peseytyminen tuntui silti todella hyvältä.
Tarkistimme seuraavaksi mitä savustusuunista olisi tarjolla. Pino vastasavustettuja kampeloita katosi parempiin suihin pikavauhtia.
Käytimme myös hyväksi mahdollisuuden täydentää vesivarastoja. Tarina kertoo, että Jurmon erikoinen luonto olisi osin seurausta siitä, että kuningas Kustaa Vaasa poltatti saaren, lähistöllä sattuneiden lukuisten haaksirikkojen vuoksi.
Seuraavaksi päiväksi oli luvassa reipasta idän puoleista tuulta, joten olimme alunperinkin suunnitelleet palaavamme yöksi Jurmon selän pohjoispuolelle, ettei ylitystä tarvitsisi tehdä kovassa kelissä. Taivaanrannasta toiseen yltävä pilvimakkara ennakoi lähestyvää säärintamaa. Olisivatko kelit muuttumassa?
Matkamme oli ajallisesti puolivälissä, ja myös kaukaisimmassa pisteessä lähtöpaikasta. Nyt alkaisi paluumatka. Matkamittariin oli kertynyt pahamaineiset lukemat. Huippunopeus kertoo vauhdikkaista surffeista Jurmoon tullessa.
Olimme ennakolta kartasta katsoneet, että Björkön länsipuolella oleva Västerlandet voisi olla lupaava leirisaari. Tuuli oli päivän aikana tyyntynyt, ja ylitys sujui helposti.
Ennalta katsottu saaren pohjoispoukama ei tarjonnutkaan hyviä rantautumis- tai telttailupaikkoja. Eikä yhtäkään puuta riippumattoja varten. Rantakallion laelta sai kuitenkin tähystettyä paremman leiripaikan, joten pystyimme jäämään saareen yöksi. Melontakilometrejä päivän aikan kertyi 23.
Kuvia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti