Porvoon Saaristo

Lauantaiaamuna 10. Heinäkuuta suuntasimme kajakkimme Tirmon lossirannasta kohti helteistä Porvoon ulkosaaristoa.

Avoimemmalla kevyt tuulenvire tarjosi kaivattua vilvoitusta melojille.

Ohitimme Tove Janssonin entisen kesämökin karulla Klovharunin saarella. Mökkiä ylläpitää nykyään Pellinge Hembygdsförening. Mökki on yleensä vuokrattuna, joten emme voineet rantautua. Tänä kesänä saari on avoinna vierailijoille 17. - 24. 7.

Kiertelimme jonkin aikaa saariston uloimpia luotoja ja pidimme taukoa  Lilla Kummelskärissä.

Leirin pystytimme Sandön saaren koillisrannalle. Saaren pohjoisosa kuuluu Uudenmaan virkistysalueyhdistykselle. Porvoon saaristossa on runsaasti Sekä Porvoon kaupungin, että virkistysalueyhdistyksen saaria.

Kiersimme, kuten hyvän retkeläisen kuuluukin, Sandön saaren pohjoisosan ympäri. Saarella vuorottelevat kallioiset rannat hiekkarantojen kanssa.

Mänty tuntuu menestyvän Porvoon saaristossa. Sandössä ei juuri muita puita ollutkaan.

Jääkausi on muokannut saaristoa voimakkaasti. Porvoon saaristoa ei turhaan sanota kivikkoiseksi.

Sunnuntain paluumatkalla pysähdyimme ihastelemaan veden hiomia kallioita. Ja pieniä hiidenkirnuja.









Retkellä oli yhteensä viisi osallistujaa. Kilometrejä kertyi 47. Kuvia.

Jokiretki 3.7.2010

Innokkaat jokiretkeilijät Johanna, Jaana, Jussi, Satu, Tony, Rune, Henry, Anssi ja Tea olivat hyvissä ajoin lauantaiaamuna Bredanilla pakkaamassa kajakkeja traileriin ja auton katolle. Matkaan päästiin heti yhdeksän jälkeen.

Vesillä lähtöpaikka on Pikkalanlahdelta, Störsvikenin uimarannalta. Autolla pääsee aivan rannan tuntumaan ja paikalle on helppo ajaa myös trailerin kanssa. Tätä rantaa ei nimestään huolimatta käytetä paljonkaan uimarantana, koska vieressä on erinomaisena uintipaikkana iso hiekkakuoppa, jossa päivän ensimmäiset auringonpalvojat olivatkin jo varanneet pyyhkeillensä paikan.

Suuntasimme kajakkien keulat kohti Pikkalanjokea, jonka erikoisuutena on meren ja joen välissä oleva sulku. Homma toimii niin, että narusta vedettäessä kuuluu summerin ääni, valo vaihtuu punaiseksi ja sitten odotetaan että oman puolen sulkuportti avautuu. Porukka sulun sisälle, jonne mahtuu hyvin 9 kajakkia. Sitten vedetään sulun sisällä olevasta narusta, jonka seurauksena portti sulkeutuu takana ja sitten edessä oleva avautuu. Tähän aikaan vuodesta vedenkorkeuden ero on vain muutaman sentin.


Jokea reunustavat rehevät tervalepät antoivat helteisenä päivänä mukavasti suojaa paahtavalta auringolta. Meloimme leppoisaa vauhtia välillä pysähtyen lukemaan melontareitin opastauluja, joissa kerrotaan joen eliöstöstä, ympäristön kasvillisuudesta ja alueen historiasta. Joella on kulkenut aikoinaan jopa höyrylaiva.

Pikkalanjoki päättyy järveen nimeltä Vikträsk, jonka ylitys meni leppoisassa myötätuulessa. Tarkkaa kohtaa, mistä Siuntionjoki alkaa on järveltä vaikea hahmottaa, koska joen suu on täysin kaislikon ympäröimä. Muutaman kilometrin melonnan jälkeen, saavuimme Sjundbyn linnan edustalla olevalle pienelle koskelle, joka oli ensin ohitettava rannan kautta. Paikalla on hyvä kajakkeja varten tehty laituri ja reilun 100 metrin kantomatkan jälkeen on kosken yläpuolella taas laituri, josta on hyvä jatkaa matkaa. Kannoimme ensin kajakit ja sen jälkeen kiipeilimme patorakenteiden yli vapaana virtaavan kosken puoleiselle kalliolle pitämään lounastaukoa. Vaikka virtaama on tähän aikaan kesästä vähäistä, saimme kuitenkin nauttia veden solinasta.








Levänneinä ja ravittuna jatkoimme jokea ylöspäin peltomaisemien keskellä. Uomassa on paikka paikoin kaatuneita puita, jotka ovat alkaneet kerämään kaikkea joessa liikkuvaa ainesta ja yhdessä kohtaa oli sumppukohdan ohitukselle tilaa vain vähän toista metriä. Matka taittui kevyesti myötätuulen avustamana kohti Tjusträsk nimistä järveä, jonka eteläpäässä on kulkenut Suomen ja Neuvostoliiton raja vuosina 1944-56 Porkkalan ollessa Neuvostoliiton sotilastukikohtana. Samasta kohdasta me teimme käännöksen takaisin ja pienoisessa vastatuulessa mutkiteltiin taas kohti Sjundbyn linnaa. Miten maisemat näyttävätkin täysin erilaiselta toisesta suunnasta.

Pidimme taukoa taas kosken kohdalla. Useimmat hakeutuivat puiden varjoon eväidensä kanssa. Tässä kävi kuitenkin niin, että yksi toisensa jälkeen siirtyi auringon säteiden syleilyyn hyttysten hyökätessä paljaiden säärien ja käsivarsien kimppuun.

Koskelta lähtiessämme tapasimme kaksi melontaa kokeilemassa ollutta naista, jotka olivat vuokranneet kajakit jokisulun kupeessa olevasta melontayrityksestä. Jokimelonta onkin mukava tapa tutustua lajiin, koska pääosin melonta on ainakin tällä joella kevyttä, ainoastaan järviosuuksilla mahdollinen vastatuuli lisää haastetta. Ja sitä saimme mekin maistella kun ylitimme Vikträskin vastatuulessa.

Kyllä oli ihana päästä meren puolelle kun raikas etelätuuli vilvoitti kuuman jokipätkän jälkeen. Kilometrejä tuli yhteensä 22.

Lämmin kiitos kaikille osallistujille ja erityiskiitos Jussille trailerin kuljettamisesta!

-Tea

Retken jälkeen takaisin Bredanilla - kameran takana Henry.

Juhannus

Sateisena Juhannusaattoaamuna retki alkaa verkkaisesti. Kajakkien pakkaaminen kestää ja pääsemme vesille vasta yhdentoista aikaan. Sää on sateesta huolimatta lämmin, ja olo anorakin alla on hikinen. Itätuuli on lähes olematon ja mieliala iloinen.

Päivän mittaan sadekuurot tulevat ja menevät. Lounastauko Stora Brandössä osuu sateettomaan hetkeen. Päätämme lounastaa rantakalliolla, varsinkin kun keittokatoksessa oleva porukka on nauttinut muutakin kuin mehua.

Välillä sade taukoaa, ja tavaanrannassa kirkastuu, ja pian saammekin rankkasateen niskaamme. Päivän edetessä tihkusade huonontaa näkyvyyttä, ja loppumatka pitää suunnistaa saarelta saarelle. Tuuli tyyntyy kokonaan, ja tunnelma on erikoinen.

Kohdesaaremme on Söderskär. Saari on poikkeuksellisen hieno, mikä on ilmeistä sateellakin. Rantaudumme kaikilla tuulilla suojaisaan itälaguuniin. Leirin pystytämme viereisen pienen kukkulan laelle metsikköön. Ainoa ilmansuunta missä meri ei näy on länsi.

 

Sade vihdoinkin lakkaa, ja kiertelemme Söderskärin erittäin liukkaita rantakallioita ennen päivällistä. Adrian näyttää mitä reittiä tulimme Söderskärille.

Lauantaiaamuna aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta. Teemme parin tunnin melontaretken Söderskärin eteläpuolella, ja kiertelemme lähistön ulkoluotoja. Pirjo on aamulla melonut Porkkalanniemestä paikalle ja liittyy mukaan.

Tuuli on lännen puolelta ja nostattaa pientä allokkoa. Ei kuitenkaan riittävästi surffaamiseen. Lounasaikaan tuuli tuntuu yltyvän ja tarkistan merisään. Veneilijöitä varoitetaan 12 metrin länsituulesta. Pitkällisen pohdinnan jälkeen päätämme purkaa leirin ja siirtyä Utterböteen seuraavaksi yöksi. Ylitämme kaikkein avoimimmat selät jo lauantaina siltä varalta, että tuuli yltyy aamuksi. Aallokko on noussut aamupäivästä ja tekisi mieli lähteä surffailemaan idän suuntaan.

Utterbötessä on sukeltajien leiri, kymmenkunta telttaa. Mahdumme silti saareen hyvin. Käymme ennen päivällistä näköalatornissa. Saaresta on edellisen käyntini jälkeen hakattu metsää. Merimaisema näkyy entistäkin hienompana, kun puita on vähemmän. Illalla ihailemme auringonlaskua ja liekitämme lettuja.

Koko yö on tuulinen, ja tuuli jatkuu aamullakin. Sää on aurinkoinen. Päätämme meloa suojaista reittiä. Pysähdymme lounastamaan Skorvanille, Merimelojien saareen. Paikka on jo hiljentynyt Juhannuksen jälkeen. Toinen kahdesta paikalle ilmaantuvasta merimelojasta on tuttu ohjaajakurssilta. Yöllä tuulessa paukkuvat telttakankaat ehkä verottivat yöunta enemmän kuin luulin ja lounaan jälkeen kelluntatauolla tutuilla vesillä nukahadan kajakkiin, ja herään meressä. Virkistävän, mutta tahattoman uinnin jälkeen matkaa jatkuu kohti kotia.

Retkellä oli 5 osallistujaa, kilometrejä kertyi 65. Lisää kuvia.

Stora Brandö 19.6.

Kesän ensimmäinen päiväretken kohde oli Stora Brandö, erinomainen retkisaari mukavan 12-14 kilometrin matkan päässä Bredanilta. Etelätuuli oli kohtuullisen voimakas, joten valitsimme suojaisan reitin kumpaankin suuntaan. Brudholmsfjärdenin ylitys sujui hyvin noin puolimetrisessä sivuaallokossa.
Mukana retkellä allekirjoittaneen lisäksi Elina, Casimir ja Jaana. Kilometrejä kertyi 27.