Hallimelontaa Syksy 2013

Canoa järjesti jo perinteiseksi syntyneet hallimelontatreenit syksyllä yhteensä viitenä perättäisenä loka- ja marraskuun lauantaina. Ohjelmassa oli kaikkea pelastautumista eskimokäännöksiin. Eskimokäännöksiä harjoiteltiin enemmän kuin koskaan aikaisemmin ja ainakin kaksi uutta jäsentä oppi tämän hienon taidon syksyn treeneissä. Alla oleva nuori herra oppi käännöksen hetkeä ennen kuvausta, ei uskoisi, tyylissä on ainesta esimerkiksi meille kaikille. (Jarkko)

Surffaustunnelmia Hiiumaalta Virosta

Perjantaina Läsisatamassa kokoontui innokas melontapoppoomme. Olimme lähdössä kohti Tallinnaa ja Hiiumaata. Luvassa olisi surffausta koko viikonlopulle koutsimme Renen ja muutaman muun virolaisvahvistuksen kanssa. Autot täyteen pakattuina hyppäsimme siis lauttaan. Tässä vaiheessa olimme kuitenkin täysin tietämättömiä siitä mitä olisi luvassa.






Säätiedotukset olivat lupailleet kunnon tuulia (5-14 m/s) ja isoja aaltoja. Kaikki olivat kuitenkin olleet sitä mieltä, että aloitellaan hissukseen, joten näin ensikertalaisenakaan en osannut sen enempää jännittää. Lauantaiaamuna ensimmäisenä vastassa oli kuitenkin 2-3 metriset aallot, joiden läpi piti meloa päästäksemme "tyynempiin" surffausvesiin. Sivusta sujahteli purjelautailijoita ja sydän takoi kahtasataa. Aaltojen huipulla olo oli kuin konsanaan mäkihyppääjällä.  Selvisimme lopulta koko porukka isojen aaltojen läpi. Jonkin aikaan melottuamme rantauduimme, tankkasimme ja lähdimme uudestaan testaamaan taitojamme vaahtopäisten aaltojen sekaan. Minä tällä kertaa pienempiin aaltoihin.

Luonnonvoimat imivät voimiamme ja hiljalleen jokainen palasi takaisin rantaan. Ennen saunaa ja illallista hostellissamme, ehdimme vielä käydä ihastelemassa maisemia Euroopan vanhimman toiminnassa olevan Kõpun majakan tormista. Kipuamista ja rappuja riitti, mutta ähvääri oli vaivan arvoista. Iso kiitos myös Tomakselle, joka onnistui järjestämään sisäänpääsyn ihan extemporee. Illalla jokainen meistä taisi kömpiä nukkumaan uupuneena, mutta hyvillä mielin. Eikä maailmakaan enää pahasti keinunut päivän aaltojen jäljiltä.


















Sunnuntai aamuna heräsimme jo aamuvarhain. Aamupalan syötyämme istuimme autoissa kuivapuvut päällä valmiina uusiin seikkailuihin. Tuuli oli tyyntynyt mutta Ristnan rannat tarjosivat vielä upeita jälkimaininkeja. Aurinkokin pilkahteli pilvien välistä. Kokeneemmat melojat pääsivät testaamaan taitojaan isommille tyrskyille, toiset meistä harjoittelimme hymyssä suin vielä vähän pienemmillä aalloilla. Ennätyspitkiä surffeja, ennätysnopeuksia, uimista, reskutuksia, eskimokäännöksiä, onnistumisen iloa, jännitystä, hymyä, aurinkoa ja vain yksi rikki mennyt kajakki. Näistä oli sunnuntain surffipäivämme tehty.

 

Mukavan päivän päätteeksi aika oli kuitenkin lähteä ajelemaan kohti Tallinnaa. Takataskuun jäi monta uutta kivaa kokemusta ja eritoten uskoa siihen että hurjemmissakin aalloissa näyttää selviävän. Mukavan reissusta teki kuitenkin laatuseura. Kiitos siis kaikille mukana olleille!

Livekuvaa viikonlopulta:
http://www.youtube.com/watch?v=WmI5i3EdLWE

Pancake trip, 21.9.2013

The secrets of a good dough!

There is a lot of things to witch I can say no, but kayaking trip with promised pancakes is not one of them.

Also a good fire is important for a good panecakes.

It has all start on a Saturday morning around 10:00 in Canoa HQ. After some small delays (read: I chose to small kayak, got stuck and had to change the kayak J) we start our trip towards Knapperskär.

The sea was calm and weather was almost great so we decided that we do some small easy rock hoping trip around Torra Lövö. After that we continue our way between Sumparen and Sumparhällen. I have to admit that I didn’t have a clue before this trip that we can go through this small and shallow gap.

Arriving to the Knapperskär gave us small sliding challenge but we all manage to come out without any funny accident to report. J

The first one!

Since I was on this trip the first time and my Finnish is not the best (either English, but it is little bit better J) I was thinking that we will do the pancakes at Canoa when we come back from the kayaking trip. Well I was wrong. These old kayaking wolfs (by the experience) can always surprise me. I would never think to pack to kayak all the necessary ingredients and also pan to do the pancakes on the island.

Sami was our master chef for pancakes and the rest of the members took care of the fire, baking and of course eating. With marmalade and cream ware unbeatable and they were almost melting on their own in our mouth (due to the hard graphical display the pictures of eating are censured)J. Mmmmmm, even now when I'm writing this I can taste them in my mouth.

Let the feast begin!

We finish the trip with easy paddling back to Canoa HQ.  It was nice and I can’t imagine bether way to spend the Saturday than being in the awesome company with the great food on the sea. 

Damijan Marin

  

Virtaavaa vettä

Vietimme viikonlopun muutaman Canoalaisen kanssa, virtaavan veden melontaa hajoitellen, Pernoon Koskilla, Kotkan seudulla. Tunnelmia liikkuvan kuvan muodossa:

Tekniikkatorstai

Kauniiseen elokuiseen tekniikkatorstaihin osallistui tällä kertaa yhdeksän melojaa.

Harjoittelimme erilaisia eskimoita, vedessä kellumista kajakin kanssa (balance brace) sekä scullingia. Samalla tuli treenattua pelastautumisiakin.

 Loppuilta menikin erilaisten tasapainoharjoitusten  ja hauskanpidon parissa.

HSKG 2013

Ensikertalaisten tunnelmia Hangosta HSKG-tapahtumasta

”Olin ensimmäistä kertaa HSKG tapahtumassa ja kokemus oli hieno.  Upea paikka, rentoa porukkaa ja hyvin järjestetty tapahtuma. Yllätys oli veden lämpötila eli, että vesi oli niin kylmää. Eli kuivapukua olisi tarvittu. Hyvä tietää seuraavaa kertaa varten. Hangossa on myös sisämajoitusta tarjolla, jos telttamajoitus ei tunnu omalta. Majoituin hotelli Regattaan, joka on upeasti remontoitu laadukas hotelli ja vain 3 km päässä HSKG tapahtumapaikasta. Ensi vuoden HSKG-viikonloppua odotellessa!”

-Päivi-

”Ensimmäistä HSKG:ä olin odotellut jo pitkään, mutta lähdön viimein koittaessa olin melko epävarmoissa tunnelmissa. Olin saanut kipsin pois ranteestani vasta kuukautta aiemmin ja viikonlopun säätiedotuksen mukaan luvassa oli kovin tuulisia ja sateisia melontakelejä. Lisäksi flunssa oli pukkaamassa päälle ihan väkisin. Päätin kuitenkin pyrkiä ottamaan kaiken mahdollisen reissusta irti ja pakkasin mukaan telttailuvarusteiden lisäksi kaikki omistamani sadevaatteet ja lämpimät vaihtovaatteet.

Tapahtumaan ilmoittautuessani olin ollut hieman muita hitaampi ja kaikki kurssit, joihin olisin mielelläni osallistunut, olivat jo täyteenvarattuja. Järjestettyille retkille sentään mahduin ilmoittautumaan. Anti näilläkin osoittautui kuitenkin minulle erinomaiseksi. Komeiden maisemien lisäksi retkillä oli aallokkoa ja tuulta ihan riittämiin omaan taitotasooni verrattuna. Ohjaajilta sai lisäksi erittäin hyvää ohjeistusta esim. allokkomelonnan tekniikan parantamiseksi, kunhan vain uskaltautui kyselemään.

Ilokseni sunnuntaina sitten sainkin todeta hermoilleeni aivan turhaan ennen retkeä. Ranne kesti hienosti tuulisemmassakin kelissä melomisen ja flunssaoireet olivat tiessään. Lisäksi sateet jäivät paljon odotettua vähäisemmiksi ja lopulta totesin palaavani takaisin naama auringossa kärventyneenä.

  

Loppufiilikseksi reissun jälkeen jääkin ihan iloinen onnistujan mieli. Järjestelyt toimivat hyvin ja tapahtuma oli täynnä sopivasti ”hurahtaneita”, iloisia ja auttavaisia ihmisiä. Ja erityiskiitokset kaikille Canoan konkareille, jotka kärsivällisesti jaksoivat ohjata ja avustaa vasta-alkajaa. Ensi vuonna HSKG kuuluu ehdottomasti taas kesäsuunnitelmiin. Täytynee vain ilmoittautua ajoissa, jotta saa mahdutettua itsensä myös haluamilleen tekniikkakursseille. ”

  

-Mimmu-

 

Hanko-konkarin kommentti

”Itselle HSKG huippukohdat oli Dubsiden combat rollit (eskimokäännökset haastavista alkutilanteista) sekä avokanoottimelontakurssit Ray Goodwinin kursseilla. Kupinneppauskisat illallispöydässä kutittivat kilpailuviettiä ja seura oli jälleen kerran ensiluokkaista. Ennen illallista pääsimme nauttimaan köysivoimistelusta inuiittityyliin eskimomestari Dubsiden esittämänä.”

-Jarkko-

Kuvalinkkejä Hangosta:

• Canoa retkimelojat
• hotrodfen.kuvat.fi

Itäinen Suomenlahti 3-11.8.2013

Teksti: Pirjo

Kuvat: Anssi, Pirjo, Sami

Neljällä Canoalaisella; Anssilla, Elinalla, Samilla ja allekirjoittaneella (Pirjo) oli omien aikataulujensa puitteissa mahdollisuus osallistua tämän kesän pitkälle melontaretkelle, joka päätettiin vaihteen vuoksi tehdä idän ihmeiden suuntaan. Anssi ja Tea olivat jo aiemmin käyneet itäistä kansallispuistoa katsastamassa, ja todenneet sen toisenkin retken arvoiseksi.

la 3.8. myötäinen-sivumyötäinen 1-2 m/s aamu, 3-4 m/s päivä, 6 m/s ip; ilman lämpötila +25 C

Breda  Tammakari  Harmaja  Eestiluoto  Söderskär  Inre Kittelskär 44.5 km

Lähdin lauantaiaamuna melomaan Bredalta Lehtisaaren ohi kohti Tammakaria, jonne Anssi oli edellisenä iltana leiriytynyt. Vastaan tuli pikku moottorivene ja yksi Tallinnanlaiva – muutoin Hesan edusta oli autio ja lähes peilityyni. Harmajan pohjoispuolella oli pari kirkkaanoranssia luotsivenettä parkissa, ja kolmas luotsi saattoi parhaillaan japanilaista sota-alusta. Anssikin löytyi melomasta Santahaminan edustalta, itse kurvasin lähempää toista sotilasaluetta, Isosaarta. Sukkuloimme purjevenekolonnan läpi - sulavien lasiveneiden sarja oli aloittamassa purjehduskilpaa – ja suuntasimme Eestiluodolle lounaalle. Itäiseltä kallionlaelta kiikaroimme seuraavaa etappia, punertavaa Söderskärin majakkaa. Tuuli ja aallokko oli sivumyötäinen eikä aikaakaan kun rantauduimme majakkasaaren liukkaille, sileille kallioille. Saarella oli kahvila, ja kunnostetussa majakkatornissa taidetta ja pienmalleja sekä entisöityjä huoneita. Laelta näköala itäiseen saaristoon ja Helsinkiinkin päin oli ihastuttava – kuulemma päivä oli kesän lämpöisimpiä, ja vieraita saarella riitti. Anssi tapasi tuttujaan ja pyörähti pari näytösluontoista eskimoa, ennen kuin lähdimme etsimään iltamajoitussaarta. Sopiva löytyikin Söderskärin koillispuolelta, ja auringon laskiessa illallispöperöt hupenivat kiitettävää vauhtia.

su 4.8. tuuli lännestä/lounaasta 1-6 m/s, ilman lämpötila n + 25 C

Inre Kittelskär  Långören  Högharun  Klovharun  Kummelskär  Skvättan  Lökskär 38 km

Aamulla heräsin jo varhain tikkojen nakutteluun. Riipparin vieressä oli pari kuivaa keloa, eli paikallisten tikkojen aamiaisravintola. Hiukan kärttyisenä kömmin aamu-uinnille, mutta ihana lämmin kesäaamu sai mielialan hetkessä nousemaan. Aamusulkeisten (kääri kasaan riippari, makari, alusta, sadekatos, tunge ne kajakkiin – kaiva esiin aamiaistarpeet, keitä aamukahvi sun muut pöperöt, ja ai niin se lounas, nieleskele aamupala ja käy hakemassa yöpaikkaan unohtunut pyykkinaru vaatteineen, pakkaa kiivaasti kajakkiin loput kamat, etsi kuumeisesti aurinkolaseja ja –voidetta, käy vielä kerran uimassa kun on jo kuuma; sujahda aukkopeitteeseen ja pelastusliiveihin ja etsi lippis päähän ja yritä mahtua kajakkiin vielä itsekin…) jälkeen otimme suunnan yllätys yllätys itään.

Alkuun miedossa, ip:llä hiukkasen voimistuvassa tuulessa sujuttelimme Långörenin hiekkasärkkäsaareen, jossa moni vauvahaahka on ottanut ensi räpylänaskeleensa. Kiitos saarella majailevien runsaslukuisten siivekkäiden, loppukesästä vallitsevana on tietty odööri.. Lounassafkat nautimme uinnin kera Högharunilla, jonka lähistöllä on Klovharun eli Tove Janssonin mökkisaari. Ihastelimme matkan varrella potentiaalisesti hienoja yöpymispaikkoja mm. Kummelskärillä. Skvättanin kummelisaari oli taukopaikka ennen upeaa yöpymissaarta, aavan ulapan äärellä olevaa silokallioista Lökskäriä. Toisten veneilijöiden jätettyä saaren se jäi kokonaan meidän merimelojien haltuun. Meri- ja ulappanäköala oli taattu, ja kajakit saimme pieneen suojaiseen poukamaan. Taas oli illallisella auringonlaskunäköalat.

ma 5.8 tuuli aamupäivä 1-3 m/s ja ip:llä ad 5-7 m/s myötäinen/sivumyötäinen, lämpötila + 25  + 20 C

Lökskär  Tiiskeri  Hamnskär (lunch)  Mustaviiri 38 km

Aamu valkeni utuisena ja tyynenä. Avoimiin ulappanäkymiin ihastuneina päätimme suunnata kohti eteläisintä pikkusaarta, Tiiskeriä. Matkan varrella jäävään hiekkasärkkäsaareen, Gåsöreniin (jonka rannassa allekirjoittanut kävi viime talvena retkiluistimilla !) emme nyt rantautuneet, vaan posottelimme n 10 km ylityksen lämpimiksemme. Minulla on päähänpinttymä hylkeistä; siksi yritin tiirailla niitä matkan varrella. Tiiskerille rantautuessa näkyi kauempana hylkeiksi tulkittavia päitä, jotka ensi silmäyksellä olivat luotoja tai kiviä. Tiiskeri on pikkuluotojen rypäs, joista suurimmalla on moderni, vaan ei erityisen kaunis valonlähde. Ranta on tyrskyjen siloittamaa, matalaa kalliolabyrinttia. Rantautumisemme tuli yllätyksenä yksinäiselle joutsenelle, joka oli saada halvauksen jumittuen hetkeksi sutimaan räpylöillään liukkaalle rantakalliolle. Kiersimme saarta, kiipesimme majakan portaille, söimme eväitä ja päätimme lähteä kohti Hamnskäriä. Kaartelimme luotojen välistä ja ihailimme runsaslajista linnustoa; tähän mennessä oli näkynyt jo räiskäleitä anteeksi riskilöitä, ruokkeja, yksittäinen merikihu (varsinaisia merirosvoja), ja räyskiä (jättiläistiira).

Koin koko retken lähes huippuhetken, kun kuulin kovan puuskahduksen aivan kajakkini viereltä ja harmaatäpläinen siro pää nousi vedestä. Tuijotimme toisiamme silmästä silmään pitkän tovin, sitten hylje sukelsi mutta tuli hetken päästä uudestaan toiselta puolen kurkkimaan kummaa vedenpäällistä otusta. En uskaltanut juuri liikahtaa jotta en olisi pelästyttänyt pikku hyljettä, joka oli söpö kuin mikä: kauniit isot tummat silmät, pitkät värisevät viiksikarvat, korvat ja sieraimet suljetaan kun sukelletaan ja ne avautuvat kätevästi pinnalle noustessa. Leikimme tovin kuurupiiloa kunnes hylje kyllästyi, ja maltoin jatkaa melomista. Vieraamme ei ollut yksin: kolme tai neljä muuta hyljettä tarkkaili tilannetta vähän kauempana, nostaen välillä päätään muutamien kymmenien metrien päässä. Ei ole vaikeaa uskoa että tuollainen älykkään oloinen, viehko ja sulavasti liikkuva otus on varsinainen kalastajamestari, päihittäen meidät kaksijalkaiset milloin vain, osaten rosmota meidän hidasliikkeisempien pyydykset. Onneksi hylkeet eivät syö melojia.

Hamnskärillä pidimme lounastauon ja kiersimme saaren kävellen. Upeat sileät kalliot ja siirtolohkareita + isoja kiviä, II maailmasodan + kadonneen sukellusveneen muistomerkki, lukematon määrä merilintuja ja rantatuulessa leijuvia tiiroja.. tuuli nousi iltapäivällä, ja otimme suunnan kohti määränpäätä Mustaviiriä, joka näkyi (kiikareilla paremmin) taivaanrannassa lähes 20 km päässä. Tuuli navakoitui mutta oli myötäinen; Anssi surffasi ekstaasissa ja minä yritin pysyä perässä. Ei me mitään maataukoa viitsitty pitää kun matka joutui muutenkin, varottiin vain noita isoja rahtilaivoja (ei ollut vaikeaa, isoja ovat) ja pidettiin jonkinlainen snacktauko puolessavälissä. Kun rantauduimme Mustaviiriin, putkahti kulman takaa Sami. Sovittu juttu, aikataulu meni nappiin. Ruokailun jälkeen teimme saarikierrosta ja kiipesimme näköalatorniin ihailemaan eteläistä Suursaarta. Suunnittelimme sen valloitusta, tosin kovin teoreettisella tasolla. Hienoja auringonlaskukuviakin saatiin Loviisan ydinvoimalaan päin..

ti 6.8 tuuli 3-6 m/s pääosin länsi-lounaasta, ilma + 20-25 C ja auringonpaistetta

Mustaviiri  Ormskär  Kaunissaari (lunch)  Ristisaari 23 km

Aamu valkeni upeassa kelissä. Karkasin porukasta saaren eteläiseen osaan silokalloille ’kylpylään’, nautiskelin auringonpaisteesta ja uiskentelin mainingeissa. Hiukkasen tahmea matkaanlähtö onnistui viimein, ja meloimme Pitkäviirin ohi – jossa muuten näkyi rannassa kuollut hylje - Ormikerille, jonka sileille rannoille oli nautinto rantautua ja jonka laelta oli hienot näköalat . Kiikaroimme kohti pohjoista ja Kaunissaarta tavoitteena nähdä Elina - ei lykästänyt. Vasta kun rantauduimme Kaunissaareen, Elina löytyi meitä odottelemasta, flunssasta jo lähes toipuneena. Söimme lounasta peräti ravintolassa ja kävin makeavesisuihkussa. Iltatavoitteemme, päästä Ristisaareen, onnistui ongelmitta; meloskelin hiukan muiden jäljessä Pieni- ja Suurikarien särkkien suojankautta (en halunnut tyrskyissä kastua; tukka pesty makealla vedellä..), tosin kiersin sitten koko saaren kun etsiskelin loppuporukkaa joka sitten löytyi sieltä alkuperäiseltä pohjoisrannalta.

Päivällä tuuli aikaansai komeat aallot saaren länsipuolelle, mutta illan tullen tuli tyyntä. Anssi virvelöi mutta kalaonni ei ollut suotuisa; iltakävelyllä ihastelimme auringonlaskuja, sodanaikaista bunkkeria ja kävimme tervehtimässä saaren monipäistä lammaslaumaa. Lampaat suhtautuivat meihin ystävällismielisesti, mutta saimme muilta retkeilijöiltä varoituksen laittaa yöksi ruokatarpeet hyvään turvaan.

ke 7.8 tuuli: sivuvastaista ja vastaista n 5 m/s lounaalle, sitten hiukka heikompaa. lämpö n + 22 C

Ristisaari  Kiviletta  Reiskeri (lunch)  Torni  Askeri 22 km

Ristisaaren pohjoispuolelta lähdimme ensimmäisen kerran lähes vastatuuleen tähtäimenä reilu 15 km päässä oleva Itäisen Suomenlahden kansallispuiston Reiskeri. Onneksi matkan varrella oli pikkuinen luotorypäs, Kiviletta nimeltään, jossa pidimme taukoa ja otimme kuvia, myös ryhmäsellaisia (Elina’s favorites ). Reiskerille päästyä joka iikka kävi uimassa, Anssi etunenässä. Kalliot olivat punertavat ja sileät, aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta, tiirat rähisivät.. kiersimme saaret, otimme (lisää) kuvia ja aurinkoa, söimme eväitä, loikimme kallioilta veteen kuin pikkuipanat.. Uitin kiikarini jotka onneksi sain sukellettua kivien välistä. Tulipahan vedenkestävyys testattua.

Piitkän tauon jälkeen melontasuunnaksi päätettiin Askeri, jonka muoto miellytti ja puitakin riipparivaeltajille vaikutti olevan tarpeeksi. Kävin katsastamassa vielä korkeanjylhän Torni- nimisen saaren, jonka liukkaalle pohjoiskalliolle oli jännittävää kontata kajakista ja vielä jännempää laskea mäkeä saarelta lähdettäessä. Illalla auringonlasku peittyi pilveen, mutta se ei meitä estänyt nautiskelemasta retkiruoka dinneriä. Yömaja oli korkealla kallion laella, Suursaareen päin (pilvisen yön takia ne valot eivät vaan näkyneet..?)

to 8.8 tuuli: kaakosta 6-7 m/s, illalla tyven; lämpö —aamulla n + 22 C, illalla lähes + 30 C ja hiostavaa..

Askeri  Marjakari  Kunnetoin  Haapasaari (lunch, sauna)  Kilpisaari 17 km

Askerissa satoi aamulla hetken, mutta pääsimme lähtemään suht kuivina, meloen aluksi pikkuisen surffauslenkin myötätuuleen. Saarten takaa koukaten teimme U-käännöksen kohti Haapasaarta. Pari merikotkaa piti meille hetken seuraa. Haapasaari on ulkosaaristossa oleva ’taajama’ – suojainen sisälahti isolla saarella, oivallinen satamapaikka, säännöllinen yhteysalus, jokunen ympärivuotinenkin asukas ja kauppa.. Anssi oli tilannut meille saunan jonne menimme, kunhan kirkkoon, kouluun ja ympäristön taloihin oli tutustuttu, ja jätski(t) syöty.

Illalla tuuli tyyntyi kokonaan ja lämpötila- jos mahdollista - nousi. Rantauduimme Kilpisaareen, pystytimme riipparit ja ihmettelimme sitä kuinka tolkuttoman kuuma voi merenrannalla olla. Hyttysetkin olivat harvinaisen aktiivisia. Teimme dinnerin jälkeen iltalenkin; illan hämärtyessä pitkin kivikkoista ja soraista rantaa ja rantakaislikkoa. Saaren vastakkaiselta puolelta päätimme sitten yön tummetessa ’oikaista’ saaren läpi omalle puolelle: rämmimme miehenkorkuisen saniaismetsän ja risukon halki. Sami näkee saniaisista vieläkin painajaisia.. Löysimme kuin löysimmekin omat riipparit jonne sujahdimme sukkelaan hyönteisten pistoinnon siivittäminä, hikoillen painostavassa, tyvenessä illassa ties kuinka pitkään ennen kuin uni tuli.

pe 9.8 tuuli 5-8 m/s lounaasta, ilman lämpötila n 17-20 C, pilvistä – puolipilvistä

Kilpisaari  Äljy (lunch)  Suntholmit ja Jumpreiskeri  Ulko-Tammio 26 km

Aamu oli selvästi viileämpi mitä edellisilta, ilmakin oli pilvisempi. Kiersimme Kilpisaaren eteläkautta, ja otimme suunnan pohjoisempaan kohti Äljyä jossa lounastimme. Hiukan jo aallokkoakin oli havaittavissa. Aurinkokin pilkahteli, ja Ulko-Tammion saareen menimme kahta reittiä; Pirjo kiersi Jumpreiskerin (niin hauska nimi että pakko nähdä) ja muut oikaisivat surffaten hiukan suorempaan kohti tavoitetta, eteläistä Ulko-Tammiota. Matkan varrella näkyi merikotka, jota suivaantunut haukka ajoi takaa.

Ulko-Tammio on hieno saari, täynnä sodanaikaisia muistomerkkejä, ampumahautoja, rannikkotykkejä ja – jalustoja.. Kuivasta ulkosaariston mäntymetsästä löytyi hienot riipparipuut. Iltalenkilla kiersimme luotopolulla rantakallioita, pienvenesatama-aluetta, näkötornin, sotamuistomerkkejä, metsähallituksen tuvan, sodanaikaisen tunnelin sun muuta.

Oman riipparipuuni vieressä oli tykinjalusta sekä ampumahautoja. Yhdessä nurkassa oli muistokynttilöiden rykelmä, ja kallioon oli hakattu sanat: ”Heille, jotka ovat jo siellä”.

la 10.8 tuuli 6-8 m/s (vastainen, sivu- ja myötäinen… puuskat 8-10 m/s) .. ilman lämpötila + 18 -20 C

Ulko-Tammio  Lanskeri  Tammio (lunch)  Ulkoluoto/Väliluoto/Pahaluoto  Suuri-Pisi 28 km

Aamiainen nautittiin tavanomaisella hartaudella tuulensuojassa, kallionkupeessa. Suuntasimme koilliseen kohti Lanskeria, ja sitten vastatuuleen Itäsyvän yli kohti Tammion pääsaarta. Vajaa tunnin puskeminen vastatuuleen vaadittiin että pääsimme tuulensuojaan; puuh. Hieno Tammion (ex)kalastajakylä käytiin katsastamassa, lounas nautittiin vanhojen ranta-aittojen vierellä ja otimme sitten suunnan kohti Suuri-Pisiä ja – ennen sitä- Venäjän rajan tuntumaa eli yllämainittuja luotoja. Vajaan 15 km sivumyötäistä/myötäistä melottua saavuimme pikkuluodolle jossa otettiin kuvia itsestä ja raja-alueesta, ja suuntasimme Suuri-Pisin itäiselle rannalle. Matkan varrella oli muutama retken korkeimpiin kuuluva, yli 1 m aalto… jihuu.

Iltakävelyllä tutustuimme jälleen paikallisiin rantakallioihin mutta myös Kaarle Kustaan vaakunaan (once upon time was here), metsäpaloalueeseen ja alueella viihtyviin lukuisiin käpytikkohin, vanhan majakkarakennuksen perustaan joka toimi mainiona ryhmäkuva-alustana, sekä Itäisen Suomenlahden rapakiveen mitä erilaisimmissa muodoissa. Illan tummetessa kiipesimme auringonlaskun toivossa rantakallion korkeimmalle kohtaa (yes) mutta osa läsnäolijoista joutui siirtymään riippumajoitteeseen alta aikayksikön liian tuttavallisten hyttysten takia.

su 11.8 tuuli: nonexistent, lämpötila +18 C, sataa tihuuttaa, pilvistä

Suuri-Pisi  rannikko (Siikasaarentie) n 5 km

Aamulla kökötimme edellisiltana pystytetyn jättitarpin alla aamukahvilla, ja pakkailimme laiskasti kamat kajakkeihin. Suuri-Pisin rannassa hengaili 1 aikuinen ja 3 lapsi-silkkiuikkua, jälkimmäiset vähän ryvettyneen näköisiä, ja odotti että saari jäisi heidän haltuunsa. Siikasaarentien rantaan oli pikku pyrähdys, ja siellä Teemu ja Tea olivat autoilla vastassa meitä. Kiitos heille, mahdollistivat tämän retken! Tihkusateessa oli kiva pakata kamat autoon (= ihanaa päästä sisätiloihin) ja Haminassa retki päättyi - miten ollakaan - lounaspöytään. Ihana reissu, hiukan haikeaa oli lopettaa - mutta ensi vuonna uudet seikkailut..

Melontaretki Tammakarille (20. - 21.7.)

Kuvat: Sari ja Jan
Teksti: Paavo

Lähtöpäivänä sää oli aurinkoinen ja oli mukava lähteä melomaan. Tavaroiden pakkaamisessa järkevästi oli hieman pohdittavaa

---

Saavuimme Pihlajasaareen lounaalle ja ottamaan kuvia purjeveneistä.

---

Riippumatoissa oli hauska nukkua

---

Pihlajasaaresta näki hyvin suuret lähtevät purjeveneet.

---

Ruoka maistuu hyvältä melomisen jälkeen. Yövyimme sattumalta samalla saarella kuin Tea ja Anssi.

---

Illalla kävelimme yöpymissaaremme ympäri.

---

Aamulla ehti vielä keinua riippumatossa.

---

Jännitystä riitti, kun menimme Tallinkin aalloissa väylän yli.

---

Retki alkoi olla lopussa ja olimme taas saaristossa tuulen suojassa.

---

Tiistaimelonnat

Vajakirjan mukaan eilen oli yhtä aikaa vesillä ainakin 37 Canoalaista. Kuvia nautiskelikoiden retkeltä:

CANOA- KAUDEN ALOITUS KORPPOOSSA 8-12.5.2013, melonnan elvyttäjän kokemuksia

Teksti: Sinikka Ratia
Kuvat: Sami Mutanen
Tutkaillessani Canoan retkimelojien ohjelmaa maalis-huhtikuussa ajattelin Korppoon retkestä: ei koske minua - vesi on liian kylmää ja porukka on ”liian taitavaa”. Kuivapukuakin suositeltiin! Eikö se ole vain TOSImelojien juttu, sellaisten, jotka starttaavat heti, kun jäät sulavat, jopa ennen sitä ja menevät sitten minne vain ja millä säällä vain ja tekevät eskimokäännöksiä, jos sattuu huvittamaan.
Olin harrastanut retkimelontaa vuosikausia. Melontani oli kuitenkin loppunut kuin seinään viitisen vuotta sitten, kun jouduin raivoisaan sivumyötäiseen aallokkoon ja tempovaan tuuleen laajalla selällä, kesäaikana sentään. Olin kauhuissani, horjahtelin, mela tuppasi irtoamaan otteestani, eikä kajakin hallinnasta ollut hajuakaan. Hyvällä onnella mentiin. Taitava meloja ( melonnan opettaja muuten, hyvä niin) huusi jostain aallon takaa ”ota melalla tukea” ja näytti nauttivan menosta pitämällä vain perää, tempaisten melalla muutaman vedon aina välillä. En ymmärtänyt ohjetta ja kokeileminen ei tullut kyseeseenkään siinä tilanteessa. Tajusin vain kirkkaasti, että osaamiseni ei riitä. En koskenut kajakkiini vuosiin ja ajattelin jo myydä sen, kunnes…
…päätin yrittää oppia lisää.

8.5.2013 oltiin tässä: olin käynyt Canoan peruskurssin, liittynyt seuran jäseneksi, ostanut kuivapuvun ja lähdössä Korppooseen KAHDEKSAN melonnan opettajan kanssa. Olo oli kyllä turvallinen, mutta hyvin jännittynyt: miten myrskyssä ja määräytyisikö melontatahti minun mukaani? Olisinko painolastina opettajille? Huh.
SE TÄRKEIN JUTTU lyhyesti: ei voisi olla leppoisampaa ja hyväntuulisempaa porukkaa - oli helppo olla mukana retkellä – tunsin oloni yhdeksi joukosta välittömästi. Mukana Tea, Anssi, Kaisa, Jani, Sami, Magnus, Elina, Risto, Pirjo ja Teemu (omien töidensä parissa) sekä minä Sinikka. Taitojen eritasoisuus ei ollutkaan mikään ongelma - samaa oli riittävästi: halu meloa YHDESSÄ ja RENNOSTI mahtavana kevään hetkenä.
Kuivapuku – mikä loisto-hankinta; mukavuus kuin pikkulapsen haalarissa. Lämmin ja hyvä olo, kun alla oli sopivasti urheilukerrastoa - ei hiostanut yllättäen ollenkaan, eivätkä monet vaatekerrokset ahdistaneet. Kajakista poistuminen ja sinne meneminen muuttui tyystin: jalat vain veteen kajakin molemmin puolin ja takapuoli ylös tai alas; olennainen helpotus rantautumiseen.
MAjOITUS

Vanha maatila Korppoon saaren pohjoisreunalla n.2 km lautan jälkeen, siellä hotelli Nestoriksi nimetty, vanhasta navetasta remontoitu majoitustila. Heti saapuessa tajusi, että tässä on jotain erityistä. Näkymä oli avara ja tasainen, vain pienet kalliot siellä täällä. Useita vanhoja rakennuksia ja lampaat aitauksessa. Hienovaraista tunnelmaa vaali taiteellinen pariskunta, joka osasi myös toisen asian: kokkaamisen. Nautimme joka ilta saunan jälkeen kolmen ruokalajin illallisen – tarkoin harkittu ruokasointu tarjottuna kivisessä navettatilassa, josta oli tehty tunnelmallinen ruokailutila.
Kuka löysikin tällaisen paikan – ainakin työryhmässä oli Kaisa – kiitos.
Jo seuraavana päivänä pihan tunnelma hieman muuttui: siniset Ikeakassit, räikeän väriset märät melontapuvut, pelastusliivit, aukkarit ja muut melontaelämän kummallisuudet vaativat kuivattelutilansa ja peittivät pihapöydät ja –tuolit, kaiteet ja muut ripustuspaikat. Merilintujen äänten lomassa kuuluivat kaljatölkkien kotoisat napsahdukset välittömästi retkiltä palattuamme.
NELJÄ YÖTÄ, KOLME PÄIVÄRETKEÄ

Autolla Korppoon saaren eteläreunaan Korpoströmiin, n.15km, kajakit pakattuina traileriin. Sellaisella teholla ja yhteispelillä joukko purki kajakit rannalle, ettei ehtinyt kuin puskissa käydä ja purku rannalle oli jo tehty.
Seura oli juuri hankkinut kolme uutta kajakkia – Nukan, Tideracen ja Playn ja joka päivä suoritettiin pieni mietintä siitä, kuka milläkin meloisi. Oli hyvä tilaisuus kokeilla yhtä kajakkia kunnolla koko päivän ajan, ei vain Bredanin laiturin vieressä tai siinä lahdella. Vaihtoja oli muitakin, kun ihmiset halusivat kokeilla ennen kokemattomia paatteja. Kajakkikeskustelua oli paljon.
Ensimmäisen päivän lenkki lähti kaakkoon satamapaikasta, kaukaisin piste Råtnö, n.6 km etelään Korpoströmistä. Paljon puikkelehtimista suojaisissa salmissa ja lahdissa, kiviä ja luotoja väistellen ja merenpohjan leviä tutkaillen – kevään aistimista. Elina oli tehnyt laminoidun lintukartan, josta bongattiin yllättävän monta merilintua. Olikin juuri SE hetki, että suuri osa odotetuista linnuista oli paikalla. Päivä oli täynnä linnunääniä, sillä sää oli rauhallinen ja poutainen ja myöhemmin aurinkoinenkin. Allit, haahkat ja lokit olivat äänekkäimmät. Joukosta löytyi selvää lintuasiantuntemusta. Veneilyä ei näkynyt ei kuulunut, ei myöskään mökkejä; vain jokunen. Matkaa vähän alle 20 km yhteensä.
SUMUSSA

Toinen päivä, se mieleenpainuvin, oli sakean sumun vallassa alusta loppuun. Aurinko siilautui pilvikerroksen läpi sen verran, että se teki sumun valoisaksi ja lämmitti. Koko ajan tuntui siltä, että kohta taivas aukeaa, mutta ei se auennut. Oli melkein tyyntä.
Matkattiin Korpoströmistä suunnilleen lounasta kohti määränpäänä Stora Hästö, n.5 km etäisyydellä lähtöpisteestä. Suunnistajalta (Kaisa) vaadittiin skarppausta, kun merimerkkejäkään ei näkynyt. Meloja näkyi enää hämärästi ollessaan n.50-70 metrin päässä joukosta, joten kaikkia tarkkailtiin. Saarista näkyi vain pieni pala kerrallaan ja yhtäkkisesti sitten, kun olimme jo lähellä.
Välillä joukko muodosti salmiakkikuvion ja yksi silmäys selvitti joukon koossapysymisen. Välillä sakki tiivistyi melomaan aivan lähelle toisiaan yhdeksi rykelmäksi melkein kolistellen - yhdessä on ihmeen kiva meloa. Huulenheitto kuin haahkaparvella, etenemisvauhti leppoisat 4,5km tunnissa. Ilmapiiri kuitenkin kuhisi energiaa: joku kajakki lähti omille teilleen vähäksi aikaa tai teki muuten vain siksakkia. Joku teki eskimokäännöksen tosta vain ja toinen harjoitteli melatuentaa. Punainen kajakki ilmaantui joukon laidalta määrätietoisesti muiden eteen ja syöksähti rykelmän halki diagonaalisesti yhtäkään kajakkia hipaisematta. Jotkut harjoittelivat pikaisia ja tarkkoja käännöksiä pystymelalla tai koukkasivat taaksepäin äkkinäisesti. Elintärkeä HULLUUS putkahteli esiin kaikkialla. Valmius ja energia uuteen kauteen oli ilmeinen.
Kun ohitettiin jyrkkää kallioseinämää, moni kääntyi sitä kohti ja halusi mennä ihan viereen ja edetä vedenrajassa kalliota viistäen. Ajattelin: ehkä he tutkivat kivilajeja ja värejä tai haluavat koskettaa kalliota, mutta…. se olikin jotain muuta: ”rock hopping” oli se juttu. Meloja liikuteltiin melko pystyasennossa ja kallion muotoja noudateltiin tarkoin. Värikäs liikkuva melojaketju kallion edessä näytti hienolta. Harrastetaan kuulema myös tuulisemmissa olosuhteissa!!
Stora Hästössä oli luontopolku maan pinnalla, mutta myös veden alla!, tietoiskut 0,5-10metrin syvyydessä. Onneksi kaikkea ei tarvitse oppia, ei ainakaan nyt juuri.

Saari oli hätkähdyttävän upea – sumussa erikoinen kokemus. Rannasta polku nousi infotaulun kautta ylös korkealle kalliolle ja mutkitteli sisään louhikkoiseen metsään. Matala havukasvillisuus ja tuulessa kasvaneet pienikokoiset tuuheat männyt, tiheät varvikot, sammalikot, lepikot ja kivenjärkäleet sumun rajaamina olivat ihan satumaailmaa. Kuljettiin niiden läpi hiljaisina avaralle kalliolle, jonka vieressä avautui meri, nyt täysin sumussa. Olivatkohan kaikki yhtä lumoutuneita. Ainakin ihmiset käyttäytyivät kuin olisivat olleet; halusivat, että Sami ottaa ryhmäkuvan, kun ollaan RYHMÄPUNNERRUSASENNOSSA ja halusivat, että otetaan kuva, kun… Ihmiset näyttivät asuissaan todella ihmeellisiltä siinä ympäristössä – siinä hetkessä viivyteltiin ja sitä ikuistettiin. Kallio laski mereen puuttomana, jyrkkänä ja paljaana. Luonto oli lovennut jyrkkyyteen vinottain kulkevan tien, jota pitkin laskeuduimme alas rantalepikkoon. Matkan varrella kokeiltiin tietenkin kallionkolot, ”terassitasanteet” ja luonnon ”nojatuolit”.
Mystistä tunnelmaa oli melkein vaikea jättää taakse, mutta edessäpäin oli toisenlainen elämys: n.3 km melontaa itään ja rantautuminen Birsskärin saarelle, jonka pienessä talossa, yhdessä ainoassa, oli asuttu kolmen sukupolven ajan, enimmillään 11 henkilöä. Talosta oli sisällä kuva, jossa se oli pidempi. Ehkä oli ollut myös vajoja. Talon ympärillä oli pieni tasainen, niukkakasvuinen kenttä ja siinä kiviä. Iso kallio taaempana, ympärillä avarat meret . Näky hiljensi, ihmiset hajaantuivat kuka minnekin. Mökissä saattoi yöpyä. Viereiseen Konungskärin retkeilysaareen johti silta. Saarien väliin jäi suojainen poukama - sinne olimme jättäneet kajakit.

PIKKUTAUKOJA JA ISOMPIA
”Juomataukoo” tai ”patukkataukoo”, kuului joukosta ja heti muodostettiin pieniä lauttoja. Jos jalkatuki oli liian kaukana tai sääri tuntui märältä, niin silloinkin muodostettiin välittömästi lautta ja asia selvitettiin heti, eikä vasta rannalla tai seuraavalla tauolla. Aukkari irti, jalka ylös ja vetskarin reikä kunnolla kiinni. Toistensa auttaminen on tässä joukossa kaikille selviö. Ruokatauot vietettiin yhdessä. Olen ollut myös retkillä, joilla kaikki etsivät oman yksityisen paikan, mutta tämä ei ole sellainen porukka. Mielummin yhteinen kallionkolo ja kaikki siihen. Ruokatermareista paljastui monenlaista muonaa. Pirjon pikakeittiö oli loihtinut termariin kevyen kesälounaan tosi näppärästi: kaksi tomaattia termarin pohjalle ja kuumaa vettä päälle + vähän tomaattikeittojauhetta. Ihan ok, vähän lievää vain, sanoi kokki. Magnus teki huippuaromikkaan kahvin jauhamalla pavut pienellä kahvimyllyllä ja siitä kuumaksi herkkujuomaksi. Seuraavalla kerralla on kahvimyllyjä varmaan muillakin. Tea ja Anssi järkkäsivät kivan yllätyksen kaivamalla kamoistaan 2 kylmää kuohuvaa ja jakoivat ne kaikkien kesken kullekin omaan sekalaiseen kupposeen. SKOOL ALKAVALLE KAUDELLE.
AI NIIN, SE KOLMAS REITTI

Lähtö Korppoon luoteisrannalta länteen päin. Finnön ja Käldersön välistä Houtskärin etelänpuoleiseen saaristoon, päätepisteenä Sandö. Matkaa tuli vähän alle 30 km, päivä oli aurinkoinen ja tuultakin sen verran, että muodostui oikein aallokkoa siellä, missä avoin meri oli vieressä. Tuuli ei ollut puuskaista ja aallokko tuntui aika leppoisalta. Jotkut etsivät isompia aaltoja saaren toiselta puolelta. Löysivätkö, en tiedä.
Kuivapuku, pelastautumisharjoitukset ja rento mieli piti olon täysin vakaana. Sain hyviä, sopivia vinkkejä melontaan aallokossa viereisiltä, jotka myös pitivät silmällä, että kaikki menee hyvin. Olin saanut monia hyödyllisiä neuvoja ihan ohimennen näiden päivien aikana. Tarkkailemallakin oppii paljon ja on olennaisesti mukavampi jatkaa seurassa, kun ihmiset tulevat tutuiksi.
OLIPA HIENO REISSU. Ei enää pelota mennä mukaan. Suosittelen muillekin, jotka kaipaavat lisää osaamista melontaansa sekä mukavaa ja osaavaa seuraa retkille. Näin pääsee parhaiten sisään asiaan ja voi sitten turvallisesti tehdä enemmän kuin meloa vain lähes tyynessä, lämpimän veden aikaan ja rannan läheisyydessä.