Jäänreunalle saapuessamme pieni aallokko heilutti pieniä jäälauttoja, jotka eivät kannata melojaa. Ai tuostako pitäisi päästä läpi avoveteen? Anssin esimerkillä onnistuin räpiköimään jäiden läpi avoveteen. Taktiikkana oli pitää toinen jalka kajakissa ja toinen jalka jäälauttojen päällä. Samaan aikaan pukkasin melalla vauhtia tai hain tukea. Reissu alkoi siis vaativahkolla tasapainoharjoituksella ja sen epäonnistuessa "palkintona" olisi uimareissu hyiseen veteen. Ensimmäinen kerta kun 5 m/s tuuli aiheutti tutinaa housun puntissa.
 |
| Matkalla avoveden ääreen |
Alkujännityksestä selvittyäni loppureissu olikin mahtava. Harjoittelin jäälautan päälle rantautumista. Tuntui, että kajakki jatkaa matkaansa jäälautan reunan ylitse, mutta onnistuinkin pysäyttämään vauhdin.
Luonto oli merellä jälleen aivan erilainen. Merellä oli allien ja haahkojen ääntelyä lukuunottamatta aivan hiljaista. Kuinka kauniita pienen pienet kirkkaaksi sulaneet jäälautat ovatkaan.
 |
| Knapperskär |
 |
| Knapperskärissä evästauolla |
Alkoiko paleltaa? Pue kevyt toppapuku ja pipo päällesi ja seiso 10 minuuttia auringossa. Suunnilleen sellainen fiilis oli reissun jälkeen, vaikka olin pukenut kuivapuvun alle vain yhden paksumman kerraston.
Edellisen vuoden myttyyn mennyt melontakausi unohtui ja retken myötä kadoksissa ollut innostus löytyi jälleen.
Reissusta otettiin vielä uusinta seuraavana viikonloppuna ja lisävahvistusta saimme Magnuksesta. Tällöin meloimme Kytöhön. Muutamassa päivässä jäät olivat huvenneet melkoisesti ja kajakkeja piti hinata enää 800 metriä. Anssi ja Magnus myös tekivät myös kevään ensimmäiset eskimot. Itselläni jäätyi pää jo pelkästä katsomisesta.
Kaisa
Ps. Jos haluat jakaa oman parhaan melontahetkesi tältä kaudelta Canoan blogissa, nykäise ohjaajaa hihasta tai lähetä viestiä Samille (sähköpostiosoitteen löydät nimenhuudosta). Canoan blogi odottaa uusia tekstejä teiltä kaikilta! *Muistathan riittävän turvavarustelun ja kaverin talvisella säällä meloessasi*
