Innokkaat jokiretkeilijät Johanna, Jaana, Jussi, Satu, Tony, Rune, Henry, Anssi ja Tea olivat hyvissä ajoin lauantaiaamuna Bredanilla pakkaamassa kajakkeja traileriin ja auton katolle. Matkaan päästiin heti yhdeksän jälkeen.
Vesillä lähtöpaikka on Pikkalanlahdelta, Störsvikenin uimarannalta. Autolla pääsee aivan rannan tuntumaan ja paikalle on helppo ajaa myös trailerin kanssa. Tätä rantaa ei nimestään huolimatta käytetä paljonkaan uimarantana, koska vieressä on erinomaisena uintipaikkana iso hiekkakuoppa, jossa päivän ensimmäiset auringonpalvojat olivatkin jo varanneet pyyhkeillensä paikan.
Suuntasimme kajakkien keulat kohti Pikkalanjokea, jonka erikoisuutena on meren ja joen välissä oleva sulku. Homma toimii niin, että narusta vedettäessä kuuluu summerin ääni, valo vaihtuu punaiseksi ja sitten odotetaan että oman puolen sulkuportti avautuu. Porukka sulun sisälle, jonne mahtuu hyvin 9 kajakkia. Sitten vedetään sulun sisällä olevasta narusta, jonka seurauksena portti sulkeutuu takana ja sitten edessä oleva avautuu. Tähän aikaan vuodesta vedenkorkeuden ero on vain muutaman sentin.Jokea reunustavat rehevät tervalepät antoivat helteisenä päivänä mukavasti suojaa paahtavalta auringolta. Meloimme leppoisaa vauhtia välillä pysähtyen lukemaan melontareitin opastauluja, joissa kerrotaan joen eliöstöstä, ympäristön kasvillisuudesta ja alueen historiasta. Joella on kulkenut aikoinaan jopa höyrylaiva.
Pikkalanjoki päättyy järveen nimeltä Vikträsk, jonka ylitys meni leppoisassa myötätuulessa. Tarkkaa kohtaa, mistä Siuntionjoki alkaa on järveltä vaikea hahmottaa, koska joen suu on täysin kaislikon ympäröimä. Muutaman kilometrin melonnan jälkeen, saavuimme Sjundbyn linnan edustalla olevalle pienelle koskelle, joka oli ensin ohitettava rannan kautta. Paikalla on hyvä kajakkeja varten tehty laituri ja reilun 100 metrin kantomatkan jälkeen on kosken yläpuolella taas laituri, josta on hyvä jatkaa matkaa. Kannoimme ensin kajakit ja sen jälkeen
kiipeilimme patorakenteiden yli vapaana virtaavan kosken puoleiselle kalliolle pitämään lounastaukoa. Vaikka virtaama on tähän aikaan kesästä vähäistä, saimme kuitenkin nauttia veden solinasta.Levänneinä ja ravittuna jatkoimme jokea ylöspäin peltomaisemien keskellä. Uomassa on paikka paikoin kaatuneita puita, jotka ovat alkaneet kerämään kaikkea joessa liikkuvaa ainesta ja yhdessä kohtaa oli sumppukohdan ohitukselle tilaa vain vähän toista metriä. Matka taittui kevyesti myötätuulen avustamana kohti Tjusträsk nimistä järveä, jonka eteläpäässä on kulkenut Suomen ja Neuvostoliiton raja vuosina 1944-56 Porkkalan ollessa Neuvostoliiton sotilastukikohtana. Samasta kohdasta me teimme käännöksen takaisin ja pienoisessa vastatuulessa mutkiteltiin taas kohti Sjundbyn linnaa. Miten maisemat näyttävätkin täysin erilaiselta toisesta suunnasta.
Pidimme taukoa taas kosken kohdalla. Useimmat hakeutuivat puiden varjoon eväidensä kanssa. Tässä kävi kuitenkin niin, että yksi toisensa jälkeen siirtyi auringon säteiden syleilyyn hyttysten hyökätessä paljaiden säärien ja käsivarsien kimppuun.
Koskelta lähtiessämme tapasimme kaksi melontaa kokeilemassa ollutta naista, jotka olivat vuokranneet kajakit jokisulun kupeessa olevasta melontayrityksestä. Jokimelonta onkin mukava tapa tutustua lajiin, koska pääosin melonta on ainakin tällä joella kevyttä, ainoastaan järviosuuksilla mahdollinen vastatuuli lisää haastetta. Ja sitä saimme mekin maistella kun ylitimme Vikträskin vastatuulessa.
Kyllä oli ihana päästä meren puolelle kun raikas etelätuuli vilvoitti kuuman jokipätkän jälkeen. Kilometrejä tuli yhteensä 22.
Lämmin kiitos kaikille osallistujille ja erityiskiitos Jussille trailerin kuljettamisesta!
-Tea
Retken jälkeen takaisin Bredanilla - kameran takana Henry.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti