Surffaustunnelmia Hiiumaalta Virosta

Perjantaina Läsisatamassa kokoontui innokas melontapoppoomme. Olimme lähdössä kohti Tallinnaa ja Hiiumaata. Luvassa olisi surffausta koko viikonlopulle koutsimme Renen ja muutaman muun virolaisvahvistuksen kanssa. Autot täyteen pakattuina hyppäsimme siis lauttaan. Tässä vaiheessa olimme kuitenkin täysin tietämättömiä siitä mitä olisi luvassa.






Säätiedotukset olivat lupailleet kunnon tuulia (5-14 m/s) ja isoja aaltoja. Kaikki olivat kuitenkin olleet sitä mieltä, että aloitellaan hissukseen, joten näin ensikertalaisenakaan en osannut sen enempää jännittää. Lauantaiaamuna ensimmäisenä vastassa oli kuitenkin 2-3 metriset aallot, joiden läpi piti meloa päästäksemme "tyynempiin" surffausvesiin. Sivusta sujahteli purjelautailijoita ja sydän takoi kahtasataa. Aaltojen huipulla olo oli kuin konsanaan mäkihyppääjällä.  Selvisimme lopulta koko porukka isojen aaltojen läpi. Jonkin aikaan melottuamme rantauduimme, tankkasimme ja lähdimme uudestaan testaamaan taitojamme vaahtopäisten aaltojen sekaan. Minä tällä kertaa pienempiin aaltoihin.

Luonnonvoimat imivät voimiamme ja hiljalleen jokainen palasi takaisin rantaan. Ennen saunaa ja illallista hostellissamme, ehdimme vielä käydä ihastelemassa maisemia Euroopan vanhimman toiminnassa olevan Kõpun majakan tormista. Kipuamista ja rappuja riitti, mutta ähvääri oli vaivan arvoista. Iso kiitos myös Tomakselle, joka onnistui järjestämään sisäänpääsyn ihan extemporee. Illalla jokainen meistä taisi kömpiä nukkumaan uupuneena, mutta hyvillä mielin. Eikä maailmakaan enää pahasti keinunut päivän aaltojen jäljiltä.


















Sunnuntai aamuna heräsimme jo aamuvarhain. Aamupalan syötyämme istuimme autoissa kuivapuvut päällä valmiina uusiin seikkailuihin. Tuuli oli tyyntynyt mutta Ristnan rannat tarjosivat vielä upeita jälkimaininkeja. Aurinkokin pilkahteli pilvien välistä. Kokeneemmat melojat pääsivät testaamaan taitojaan isommille tyrskyille, toiset meistä harjoittelimme hymyssä suin vielä vähän pienemmillä aalloilla. Ennätyspitkiä surffeja, ennätysnopeuksia, uimista, reskutuksia, eskimokäännöksiä, onnistumisen iloa, jännitystä, hymyä, aurinkoa ja vain yksi rikki mennyt kajakki. Näistä oli sunnuntain surffipäivämme tehty.

 

Mukavan päivän päätteeksi aika oli kuitenkin lähteä ajelemaan kohti Tallinnaa. Takataskuun jäi monta uutta kivaa kokemusta ja eritoten uskoa siihen että hurjemmissakin aalloissa näyttää selviävän. Mukavan reissusta teki kuitenkin laatuseura. Kiitos siis kaikille mukana olleille!

Livekuvaa viikonlopulta:
http://www.youtube.com/watch?v=WmI5i3EdLWE