Vieraita vajalla

Palatessamme viime sunnuntaina melontalenkiltä vajan nurkalla meitä oli vastassa hirvi. Aikamme ihmettelimme toisiamme, jonka jälkeen hirvi lähti jolkottelemaan kaupungin suuntaan. Taisimme häiritä sen uintiaikeita.

Harmi, ettei ollut kameraa mukana. Tässä pari kännykkäkuvaa:

HSKG

Melontaviikko Saaristomerellä takana ja suuntaamme kohti Hanko Sea Kayak Gathering 2010 -melontatapahtumaa. Monelle HSKG on jo perinne - itse olen mukana ensimmäistä kertaa. Tapahtuma on järjestetty talkoovoimin Pohjoismaisen merimelonnan ohjaajayhdistyksen panoksella vuodesta 2008 lähtien. HSKG tarjoaa kursseja ja retkiä kaikentasoisille melojille ja mahdollisuuden viettää aikaa ja luoda kontakteja samanhenkisten lajia harrastavien melojien kanssa. Tänä vuonna osallistujia on 250.

Saavumme paikalle perjantaina hyvissä ajoin ilmoittautumaan ja pystyttämään Canoan leiriä. Tulliniemen hiekkaranta täyttyy pikku hiljaa melojista, kajakeista, ohjaajista, teltoista ja tapahtumakojuista. Tunnelma on odottava. Melontakavereiden hehkutus edellisen vuoden HSKG:stä ja erityisesti surffilähdöistä aallokkoon on tuoreessa muistissa.

Perjantai illalla suuntaamme På Krokeniin nauttimaan herkullisen saaristolaispöydän antimista. Paikka on tuttu ja erinomaiseksi todettu vapun melontaretkellä. Jarkko ja Matti jättävät kalaherkut väliin ja osallistuvat illan ensimmäisiin kursseihin.

HSKG tarjoaa monenlaista opetusta mm. perusmelontatekniikasta, pelastautumisesta, pyyhkäisypyörähdyksestä, melontataitojen opettamisesta, yömelonnasta ja aallokkomelonnasta. Tarjolla on myös englanninkielistä opetusta vaativampaan makuun kuten Managing dangerous situations at sea, Coaching sea paddlers ja Leading a night paddling. Paikalla on kouluttajia Suomesta, Ruotsista ja Isosta-Britanniasta. Melojien kokemus- ja tasoerot on huomioitu kurssien tasoluokituksen avulla. Etukäteisilmoittautumisen yhteydessä pystyy varaamaan paikkansa kolmelle kurssille.

Tulliniemen pitkä ja matala rantaviiva on otollinen tuenta- ja eskimoharjoitteluun. Vesillä on koko ajan käynnissä 7 eri kurssia ja rannalla pyörii demoja kajakkien pakkaamisesta ja paikkaamisesta. Kurssit ovat kestoltaan puolitoista tuntisia ja antavat hyvät eväät jatkoharjoitteluun. Tarjolla on myös retkiä ulkoluodoille, Hauensuoleen ja Gustafsvärniin.

Lauantai-aamuna vedän kuivapuvun päälleni ja suuntaan innoissani ylätukipyörähdyksen alkeisiin. Tuntuu oudolta meloa ilman Saaristomeren retkikuormaa. Kajakki onkin kiikkerä Hangon navakassa 10-12 m/s lounaistuulessa ja kaadun melottuani muutamia kymmeniä metrejä rannasta. Eskimo ei nouse ja päädyn reskutettavaksi. Lauantaina osallistun lisäksi allokkomelontakurssille, jossa pääsen kokeilemaan surffeja, rantautumista, melaperäsintä ja tuentoja. Yritän saada Hangon ohjelmatarjonnasta mahdollisimman paljon irti ja käyn tarkistamassa ilmoitustaululta mahdollisia vapaita kurssipaikkoja. Siellä käykin aikamoinen vilske ja vapaat paikat täyttyvät nopeasti. Onnistun saamaan paikan sunnuntaille tuentoihin ja hinauksiin.

Lauantai-illaksi on järjestetty juhlaillallinen. Pöytä notkuu herkkuja ja pääosassa on kala eri muodoissaan. Jossakin vaiheessa iltaa minulle tulee tyhmänrohkea olo ja päätän lähteä kokeilemaan köysieskimoita. Kropan hallitseminen köysien varassa on harvinaisen hankalaa.

Illalla ei meinaa malttaa mennä nukkumaan, mutta tietoisuus aikaisesta herätyksestä ajaa yöpuulle. Sunnuntai aamuna pääsen treenaamaan tuentoja, joissa tunnen olevani aika noviisi. Tuentojen jälkeen huilaan hetken leirissä ja seuraan huvittuneena kun Tea, Anssi ja Sami kahlaavat VHF-tutkinnon tenttimateriaalia läpi. Iltapäivällä suuntaamme Matin kanssa Melojan solmukurssille. Solmuja on hauska harjoitella ja vain harjoittelun kautta solmut oikeasti oppii. Timo Kiravuon laatima Melojan solmuopas löytyy oheisesta osoitteesta: http://www.kiravuo.net/

Solmuharjoitusten jälkeen tankkaan nopeasti ruokaa koneeseen ja suuntaan rantaan nro 5 hinauskurssille. Tuulinen keli on haastava kun yritämme hinata kahden hengen voimin kahta kajakkia. Hinaus onnistuu kohtuullisesti kun ottaa suunnan suoraan vastatuuleen ja pysyy toisen hinaajan lähellä. Meloa täytyy ihan tosissaan, jotta pääsee eteenpäin.

HSKG tarjoaa hyvän mahdollisuuden myös kajakkien testailuun. Jarkko löytää kotiinviemiseksi oman Tideracen ja Pirjonkin perheeseen lähtee uusi kajakki. HSKG:ssä Canoasta on paikalla Anssi, Tea, Sami, Jarkko, Matti, Taina, Pirjo ja Elina. Itselleni parasta antia on tuentaharjoitukset ja tapahtuman rento ja mukava ilmapiiri. Kurssit antavat intoa ja eväitä jatkoharjoitteluun. Sovimmekin puljaustreenit Bredalle heti seuraavaksi päiväksi.

Saaristomeri 6. päivä

Keskiviikoksi oli luvattu sadetta ja navakkaa itätuulta. Aamulla ei vielä satanut, mutta kun olimme saaneet kajakit pakattua, ja olimme valmiita lähtöön, ensimmäiset pisarat putoilivat taivaalta. Tuuliennusteet huolestuttivat meitä, koska torstaiksikin oli luvattu reipasta itätuulta. Olimme valinneet paluumatkalle eteläisen reitin, Vänön ja Högsåran kautta, ja kovassa itätuulessa meille voisi tulla paljon lisäkilometrejä, jos joutuisimme kiertämään Norrfjärdenin etelä- ja itäkautta. Suurin osa meistä oli jatkamassa Hangon melontatapahtumaan, joten takaisin Kemiössä pitäisi olla hyvissa ajoin perjantaina.

Ensimmäiset metrit Vindulskärin suojissa olivat vielä mukavia, mutta kun pääsimme saaren eteläkärjen ympäri, alkoi tahkoaminen tuulta vastaan. Keskimäärin tuuli ei ollut ihan yhtä kova kuin edellisenä päivänä, mutta ettenkin puuskissa oli tekemistä jos halusi ylläpitää jonkinlaista matkavauhtia.

Etenimme taas saarelta saarelle, suurimmat ylitykset olivat parin kilometrin luokkaa. Vettä satoi koko ajan, ja sade vaihteli tihkun ja kaatosateen välillä. Lounastauolle pysähdyimme Borstön vierasvenesatamaan, missä pääsimme grillikatoksen alle suojaan sateelta.

Saaressa olisi ollut kaikenlaista nähtävääkin, mutta sateinen sää ei houkutellut tutkiskelemaan paikkoja. Jatkaisimme vielä melontaa jonnekin Vänön lähistölle, ennen kuin etsisimme yöpymispaikan. Joten pikaisesti termoksesta nautitun aterian jälkeen jatkoimme matkaa.

Vänön etelä ja lounaispuolella on laaja ja tiheä saaristoalue, mistä yöpaikan löytämisen ei pitäisi tuottaa vaikeuksia.

Saarten suojassa ei välillä tuulta huomannutkaan. Aloimme etsiä sopivaa yöpaikkaa Vänön eteläpuolella. Olimme niin pitkällä ulkosaaristossa, että monesti aika suurissakin saarissa on vain vähän puita, ja tuulelta suojaisia paikkoja oli vaikea löytää.

Kiersimme useamman saaren rantoja, ja lahtia, ja kävimme jopa välillä maissa. Mutta vasta kun hakeuduimme vähän suuremman saaren edustalle sopiva paikka löytyi. Etsimiseen kului aikaa tunnin verran.

Rantauduimme Bärsskärin länsipuolelle lahden pohjukkaan. Kaikki melontavarusteet olivat täysin märkiä, ja oli mukavaa saada kuivat vaatteet päälle, ja päästä tarpin alle kokkailemaan illallista.

Leiripaikka oli erinomainen. Vieressä oli myös korkea kallio, jonka laelle pääsimme vasta niin myöhään, että illan pimetessä ei enää paljon mitään nähnyt. Paluumatka kallion laelta olikin aika mielenkiitoinen.

Kilometrejä päivän aikana kertyi 28, 9 - 10 metrin vastatuulessa. Tehokasta melonta-aikaa meni noin seitsemän tuntia. Vettä satoi käytännössä tauotta iltaan saakka. Kuvia.

Saaristomeri 5. päivä

Edellinen melontapäivä oli ollut pitkä ja tapahtumarikas, aikaisine herätyksineen. Olimme päättäneet ottaa rennosti, varsinkin, kun tuuliennuste lupasi aamupäiväksi kovaa itätuulta. Otimme rauhallisesti aamupäivän, ja tarkkailimme tuulta alkuiltapäivään saakka.

Sää oli edelleenkin aurinkoinen ja lämmin, suojaisessa leiripaikassamme ei juuri näkynyt merkkejä reippaasta itätuulesta, joka puhalsi toistakymmentä metriä sekunnissa. Vaikka tuuli ei näyttänyt juurikaan hellittävän iltapäivällä, lounaan jälkeen, päätimme meloa ainakin jonkin matkaa länteen.

Eteneminen oli kovaa puskemista saarelta saarelle ja luodolta luodolle. Kymmenen kilometrin melonnan jälkeen alkoi puuha riittämään, ja ryhdyimme etsimään leirisaarta.

Rantautumispaikaksi valitsimme Fårön itäpuollella sijaitsevan Vindulskärin eteläpoukaman. Saareen oli jo rakennettu laituri, ja mökin paikka oli merkitty, joten ensi vuonna tämäkin saari olisi pois laskuista leiripaikkana.

Leiripaikkamme oli korkean kallion suojassa. Kallion laella reipas tuuli jatkui iltaan asti. Päätimme viritellä tarpin jo illalla, koska seuraavan päivän sääennuste lupasi sadetta.

Melontakilometrejä kertyi 12. Kuvia.

Saaristomeri 4. päivä

Maanantai valkeni helteisenä ja tuulisena. Jurmoon oli matkaa vajaa kymmenen kilometriä ja reipas 8 - 9 m/s koillistuuli siivitti meidät vauhdikkaasti Jurmon selän yli. Ylitys oli retkemme pisin, kohtalaisessa aallokossa ja laivaväylän yli, joten oli syytä olla tarkkana.

Ensitöiksemme varasimme saunan, ja pyysimme tuoretta kalaa. Veneilysesonki oli jo ohi ja satamassa oli vain pari venettä. Siikaa oli kuitenkin tarjolla, ja myöhemmin olisi myös savukalaa. Paistoimme siikafileet rannan savustusuunin vieressä, samalla kun Jurmossa vaimonsa kanssa lomalla kesätöissä oleva saksalainen sahasi polttopuita savustusuunia varten.

Kävimme kiertämässä pakolliset nähtävyydet: maisemat saaren keskellä olevalta kalliolta, ja Jurmon kappelin. Jurmo on erikoinen saari, pääosin soraa, kiviä ja kanervaa. Saari on osa salpausselkää, ja aalloilta sitä suojaavat laajat matalikot.

Saari on ympärivuotisesti asuttu. Osa Jurmosta kuuluu Saaristomeren kansallispuistoon, mutta suurin osa on jaettu neljän tilan kesken. Nykyään turismi lienee pääelinkeino, mutta näimme myös saarella kasvatettavia alpakoita.

Matkalla kappelille polulta löytyy toinenkin kulkija, jonka Elina huomasi viime tipassa.







Jurmon pieni kappeli on rakenettu 1800-luvun alkupuolella. Votiivilaivan on veistänyt saarelle 1700 luvulla jäänyt merimies

Kappelista suuntasimme saunaan. Valitettavasti tarjolla oli vain sähkösauna, mutta peseytyminen tuntui silti todella hyvältä.

Tarkistimme seuraavaksi mitä savustusuunista olisi tarjolla. Pino vastasavustettuja kampeloita katosi parempiin suihin pikavauhtia.

Käytimme myös hyväksi mahdollisuuden täydentää vesivarastoja. Tarina kertoo, että Jurmon erikoinen luonto olisi osin seurausta siitä, että kuningas Kustaa Vaasa poltatti saaren, lähistöllä sattuneiden lukuisten haaksirikkojen vuoksi.

Seuraavaksi päiväksi oli luvassa reipasta idän puoleista tuulta, joten olimme alunperinkin suunnitelleet palaavamme yöksi Jurmon selän pohjoispuolelle, ettei ylitystä tarvitsisi tehdä kovassa kelissä. Taivaanrannasta toiseen yltävä pilvimakkara ennakoi lähestyvää säärintamaa. Olisivatko kelit muuttumassa?

Matkamme oli ajallisesti puolivälissä, ja myös kaukaisimmassa pisteessä lähtöpaikasta. Nyt alkaisi paluumatka. Matkamittariin oli kertynyt pahamaineiset lukemat. Huippunopeus kertoo vauhdikkaista surffeista Jurmoon tullessa.

Olimme ennakolta kartasta katsoneet, että Björkön länsipuolella oleva Västerlandet voisi olla lupaava leirisaari. Tuuli oli päivän aikana tyyntynyt, ja ylitys sujui helposti.

Ennalta katsottu saaren pohjoispoukama ei tarjonnutkaan hyviä rantautumis- tai telttailupaikkoja. Eikä yhtäkään puuta riippumattoja varten. Rantakallion laelta sai kuitenkin tähystettyä paremman leiripaikan, joten pystyimme jäämään saareen yöksi. Melontakilometrejä päivän aikan kertyi 23. Kuvia.

Saaristomeri 3. päivä

Sunnuntaiaamu oli helteinen ja hieman utuinen. Tuulta ei ollut juuri nimeksikään, eli mitä parhain ilma matkan tekoon. Suuntasimme keulamme lounaaseen kohti Björkötä.
Ensimmäisen tauon pidimme Hundskärissä, Ådön vieressä. Saaressa näkyi lampaiden jälkiä.

Parin ensimmäisen päivän aikana olimme ihmetelleet vedessä leijuvaa höttöä, mitä lie levälauttojen jäännöksiä. Taukosaaren lahdenpoukamaan oli levää kertynyt enemmänkin ja rannan lähellä vesi näytti lähinnä hernekeitolta.
Lounastauolle pysähdyimme pienelle Get-Björkeholm nimiselle saarelle Nötön itäpuolelle. Helteisessä säässä ainoan pienen varjopaikan tarjosivat muutama vaivainen puu saaren keskellä. Matkaa Björköseen oli jäljellä kymmenisen kilometriä.

Björkön edustalla saaristo alkaa olla jo todella karua. Björkö kuuluu Saaristomeren kansallispuistoon, ja saaressa on vain yksi pieni alue, missä telttailu on sallittu. Rantautumispaikka on suojaisessa lahdessa. Matka saaren eteläkären ympäri on aika pitkä. Kun meloimme eteläkärjen ohi, katselimme Björkön korkeita kallioita. Sinne ylös oli päästävä.

Saaressa on makean veden järvi, jonka erottaa merestä vain kapea kalliokannas. Kävimme virkistävällä uinnilla. Varsinainen peseytyminen ei ole sallittua. Järveen ei saa päästä mitään pesuaineita.

Päätimme jättää järven ympäri kiertävän luontopolun tällä kertaa väliin. Lähdimme sen sijaan vaeltamaan kohti saaren eteläkärkeä. Luvassa olikin aikamoista kiipeilyä. Maastossa vuorottelivat jyrkät kalliot ja pienet suot niiden väeissä.

Eteläisltä kallioilta pystyy kiikareilla näkemään Jurmon tuulimyllyn. Maisemat ovat myös todella näyttäviä. Melontakilometrejä päivän aikana kertyi 25. Lisää kuvia.

Saaristomeri 2. päivä

Lauantai, ensimmäinen täysi melontapäivän aamu oli pilvinen ja erittäin lämmin. Halusimme pyrkiä kohti ulkosaaristoa Gulkronan kautta.

Aamupäivällä saimme niskaamme rankkasateen. Ilma oli kuitenkin niin lämmin, ettei edes anorakkia kaivannut.

Gulkronaan saapuessamme sää alkoi jo kirkastua. Gulkronassa ei ole enää vierasvenesatamaa, vaan paikka on puhtaasti päiväsatama, ja laituri on nykyään pieni. Vaikka sesonki oli jo ohi, kahvila oli vielä auki, ja paikalla oli pari venekuntaakin.

Kun kuulimme, että tarjolla olisi myös savukalaa, jäivät termoksiin valmistetut lounaat kajakkeihin. Lounastimme savustettua ahventa, siikaa sekä saaristolaisleipää.

kuivattelimme sateessa kastuneita varusteita lounastauon ajan. Ilma lämpeni koko ajan. Iltapäivällä suuntasimme keulamme lounaaseen ja kohti ulkosaaristoa. Näytti siltä, että Jurmo ja Björkö olisivat säiden puolesta saavutettavissa.

Ohittamamme kallioluodot alkoivat saada veden hiomia pyöreitä muotoja, ja maisema alkoi muistuttaa enemmän ulkosaaristoa.

Rantauduimme illalla Dockbotet nimisen saaren kallioiselle länsirannalle, nautimme kuumien rantakallioiden lämmöstä, lämpimästä merivedestä, upeista maisemista ja auringonlaskusta. Melontakilometrejä päivän aikana kertyi 25.

Lisää kuvia.